Vanhemman voi olla vaikeaa tiedostaa olevansa ylisuojeleva lasta kohtaan!

2 person walking on gray concrete pavement
Kuva: Suzi Kim

Vanhemmalle on luonnollista pyrkiä suojelemaan lastaan pettymyksiltä ja epämiellyttäviltä tapahtumilta. Toisinaan voi olla vaikeaa hahmottaa sitä rajaa, jolloin liiallisesta suojelusta voikin olla lapselle haittaa. Missä vaiheessa vanhemman kannattaa alkaa vähentämään kontrolloivaa otetta lapsestaan?

Vanhemman on usein itse vaikea tunnistaa, onko hänen lapseensa kohdistuva suojelunhalu jo liiallista. Kun lapsi on pieni, on tärkeää koko ajan seurata häntä ja varmistaa, että hän ei loukkaa itseään. Vanhempi on tottunut pienestä pitäen huolehtimaan lapsestaan ja suojelemaan tätä erilaisilta vaaroilta. Lapsi kuitenkin kasvaa kovaa vauhtia ja jossain vaiheessa hän alkaa selviämään itsekin ilman vanhemman jatkuvaa huolehtimista. Vanhemman saattaa kuitenkin toisinaan olla vaikea ymmärtää, että lapsi ei enää kaipaa yhtä kokonaisvaltaista suojelua kuin aiemmin.

Ympäristö voi tunnistaa ylisuojelijan paremmin kuin hän itse

Joskus ympärillä olevat ihmiset näkevät tilanteen selkeämmin kuin vanhempi itse. Vanhempi saattaa huomaamattaan esimerkiksi arkipuheessaan käyttäytyä lastaan kohtaan korostetun kontrolloivasti. Hän saattaa esimerkiksi jatkuvasti kysellä lapselta, mitä tämä tekee ja varoitella tätä tekemästä asioita, jotka ovat potentiaalisesti vaarallisia.

On ymmärrettävää, että vanhempi kieltää lastaan juoksemasta esimerkiksi jyrkkää polkua, jossa voi kaatua pahasti. Mutta jos lapsi juoksee paikassa, jossa ei ole vaaroja ja vanhempi silti huolestuneena kieltää tätä juoksemasta, koska aina on mahdollista kaatua, kannattaa pysähtyä miettimään, olisiko kuitenkin parempi antaa lapsen joskus elää ja liikkua vapaammin.

Myös lapsesta saattaa tuntua ahdistavalta, jos vanhempi koko ajan haukkana seuraa vierellä ja ohjailee hänen tekemisiään. Kun lapsi kasvaa, hänelle olisi hyvä antaa hiukan enemmän vapautta esimerkiksi itsenäisen liikkumisen suhteen. Vaaroja voi halutessaan nähdä kaikkialla, mutta on hyvä myös ymmärtää, että lasta ei voi jatkuvasti varjella kaikelta. Jossain vaiheessa vanhemman on osattava alkaa luottamaan siihen, että lapsi osaa huolehtia itsestään.

Lasta saattaa ärsyttää vanhemman puhetavasta, vaikkei sano ääneen asiasta

Ulkopuolisen korvaan ylikontrolloiva puhe usein särähtää, mutta vanhempi itse ei välttämättä edes tiedosta puhetyyliään. Lapsikin on saattanut tottua vanhemman puhetapaan, mikä merkitsee usein myös sitä, että hän on tottunut myös ärtymyksen tunteeseen, jonka liian holhoava puhetapa voi hänessä herättää.

Läheisten kannattaa hienovaraisesti ottaa asia esille vanhemman kanssa, jos he havaitsevat, että vanhemman puhetyyli aiheuttaa lapsessa perusteetonta ahdistusta. Vanhempi saattaa aluksi kokea ärtymystä, mutta asiaa rauhassa pohdittuaan hän usein itsekin ymmärtää, että on huomaamattaan saattanut olla liian kontrolloiva. Jos kukaan ei koskaan huomauta vanhemmalle asiasta, hänen on paljon vaikeampaa havahtua asiaan ja muuttaa toimintaansa.

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.