Kukaan vanhempi ei tahallaan halua vahingoittaa lastaan. Äärimmäinen väsymys ja stressi voi kuitenkin saada ihmisen toimimaan tavoilla, joilla hän ei koskaan olisi uskonut toimivansa. On tärkeää tunnistaa itsessään väsymyksen merkit ja hankkia ajoissa apua ja tukea ennen tilanteen eskaloitumista.
Ulkopuolisesta tuntuu usein mahdottomalta käsittää, kuinka vanhempi on kyennyt vahingoittamaan lastaan esimerkiksi ravistelemalla tätä. Epäilemättä myös vauvaansa ravistellut vanhempi on ennen lapsen syntymää ajatellut, ettei koskaan pystyisi millään lailla vahingoittamaan lastaan. Jos elämä lapsen kanssa on hyvin kuormittavaa eikä vanhempi saa riittävästi unta, vauva itkee paljon esimerkiksi koliikin takia tai jos elämässä on muita hyvin kuormittavia tekijöitä, vanhempi saattaa uupua niin pahoin, että ei pysty enää hallitsemaan käytöstään.
Ravistelu tapahtuu usein nopeasti ja on seurausta aikuisen tuskastumisesta vauvan itkuun. Väsynyt aikuinen ravistelee lasta saadakseen itkun loppumaan ja tajuaa usein vasta ravistelun jälkeen, mitä on tehnyt. Tällöin pahimmassa tapauksessa lapselle on jo ehtinyt syntyä vakavia vammoja.
Jos havaitsee itsessään väsymyksen merkkejä ja stressioireita, ongelmiin kannattaa pyrkiä pureutumaan aikaisessa vaiheessa, ettei tilanne pääse kärjistymään niin, että vanhempi menettää kontrollinsa lapsensa kanssa. Ravistelu ei ole ainoa ilmentymä kontrollin menetyksestä, vaikka se onkin äärimmäinen esimerkki. Kontrollin voi menettää myös esimerkiksi siten, että vanhempi huutaa lapselleen raivon vallassa. Jälkeenpäin vanhempi usein katuu syvästi tällaista verbaalista raivokohtausta. On kuitenkin tärkeää olla itselleen armollinen. Maltin menetys on lopulta varsin yleistä vanhempien keskuudessa ja lapselle huutaminen on toki aivan eri kategoriassa kuin ravistelu.
On tärkeää ymmärtää syyt, jotka ovat johtaneet lapsen ravisteluun
Monesti kun lehdistä lukee tarinoita vanhemmista, jotka ovat ravistelleet lastaan, kommenttikentissä ihmiset usein lähes yksinomaan tuomitsevat vanhemman. Monesti ihmetellään, kuinka on mahdollista, että vanhempi tekee näin omalle lapselleen. Olisi tärkeää ymmärtää, että hyvin todennäköisesti taustalla on ollut pitkäjaksoinen äärimmäisen haastava ja stressaava elämäntilanne. Vanhempi ei ole kenties ymmärtänyt, kuinka pahasti uupunut hän on, kunnes tilanne eskaloituu näin järkyttävällä tavalla.
Sen sijaan, että keskitytään yksinomaan tuomitsemaan vanhempi, olisi tärkeämpää pohtia, kuinka rasittuneita vanhempia voisi mahdollisimman tehokkaasti tukea siten, etteivät he ajautuisi tällaiseen surulliseen ja traagiseen tekoon. Jos lähipiirissä esimerkiksi on vanhempi, joka on hyvin stressaantunut ja sinnittelee valtaisan työtaakan alla kenties yksinhuoltajana, läheistään voi auttaa ja tukea sen verran kuin omilla resursseilla on mahdollista.
Lisätietoa vauvan ravisteluun tyypillisesti johtavista tekijöistä ja siitä, kuinka vanhempi voi opetella hallitsemaan ärtymystään pienen vauvan kanssa niin, ettei tilanne eskaloituisi ravisteluksi, voi lukea THL:n sivuilta.
Teksti: Sonja
