Väijyykö 5G:ssä vaara?-Onko sähköyliherkkyys totta vai tarua?

Kuva: Pexels/ Artem Podrez

Päänsärky, hengenahdistus, uupumus, huimaus, sydämen tykytys, unettomuus, lihas-ja nivelkivut, ihon pistely ja kuumotus, keskittymiskyvynpuute, hermostuneisuus, ihottuma: näitä kaikkia oireita voi aiheuttaa sähköyliherkkyys eli sähköallergia.

”Ensin alkavat lievät ­oireet, ja jos altistuminen jatkuu, kehon sietokyky pettää ­kokonaan,” ­sanoo Sähköherkät yhdistyksen puheenjohtaja Erja Tamminen.

Sähköyliherkät saavat oireita sähkölaitteista sekä langattomasta verkosta. Oireita aiheuttavat siis kaikki pyykinpesukoneesta matkapuhelimeen sekä 5G-mobiiliverkkoon.

Sähköyliherkät reagoivat sähkömagneettisiin kenttiin, jotka ovat klassisia kenttiä (eivät kvanttikenttiä) ja ne syntyvät langattomien kenttien; matkapuhelimien ja kodinkoneiden aiheuttamista sähkövarauksien kiihtymisistä. Kun sähköyliherkkä altistuu näille kentille, hän saa fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka muistuttavat allergiaa ja tuntuvat epämukavilta. Pahimmassa tapauksessa oireet voivat vaikuttaa radikaalisti arkielämään ja viedä jopa työkyvyn.

”Mieli, tunteet ja keho vaikuttavat sairauksiin aina. Lääketieteellä on tästä­ paljon opittavaa. Sähköherkkyydessä mielen osuus on suuri. Hänen mukaansa tämä on todettu kansainvälisissä tutkimuksissa. Kun sähköherkkä tietää ­altistuvansa sähkölle, oireet pahenevat. Jos tietoa sähköstä ei ole, ­oireita ei tule, sähköherkkiä potilaita hoitanut neurologi ja professori Markku Partinen sanoo.

Mielen osuus sähköyliherkkien saamiin oireisiin jakaa asiantuntijoiden ajatukset. Joidenkin lääkäreiden mielestä sairaus on nimenomaan psyykkinen, jotkut pitävät sitä psykofysiologisena sairautena.

Sähköyliherkkyyttä ei ole Suomessa tunnustettu viralliseksi sairaudeksi, eivätkä sairastuneet siksi ole oikeutettuja päivärahaan tai kelakorvauksiin. Sen sijaan naapurimaassamme Ruotsissa sähköyliherkkyys on virallisesti tunnustettu toimintarajoite. Siellä siitä kärsii arviolta noin 250 000 ruotsalaista.

Suomessa suurinosa sähköyliherkistä kokee, että terveydenhuollon ammattilaisten kohtelu heitä kohtaan on epäasiallista. Hoidoksi sairastuneille suositellaan yleensä kognitiivista käyttäytymisterapiaa, sen vuoksi, ettei sähkön kehoon vaikuttavia mekanismeja tunneta. Sähköyliherkkien kohdalla puhutaan nosebo-ilmiöstä eli toisin sanoen luulosairaudesta.

Siitä huolimatta yhä suurempi joukko ihmisistä kokee sairastuneensa sähköyliherkkyyteen. On kuitenkin myös monia suomalaisia oireilevia henkilöitä, jotka eivät tiedä mistä oireissa on kyse. Jotkut sähkölle herkistyneet puolestaan eivät halua edes kertoa ääneen sairaudestaan, koska siihen liittyy niin paljon mitätöintiä ja epäasiallista kohtelua, kertoo sipoolainen Tytti Enroth-Nortes.

Tytillä on omakohtaista kokemusta sähköyliherkkyydestä. Hänen ainoat keinot suojautua sairauden aiheuttamilta pahoilta oireilta on ollut eristäytyminen sekä tietynlainen ruokavalio. Lisäksi Tytin kotona eletään, kuin menneessä aikakaudessa: kaikki nykyaikaiset laitteet ja kodinkoneet puuttuvat. Keittiössä on käytössä leivinuuni ja puhelut hoidetaan lankapuhelimella. Pesukonetta säilytetään ulkorakennuksessa. Kodissa on myös erikoisia ratkaisuja, joiden avulla yritetään hillitä sähkön Tytille aiheuttamia oireita.

Onko sähköyliherkkyys totta vai tarua?

Tällä hetkellä mikään tutkimus ei osoita, että tietyille sähkökentille tai radiotaajuuksille altistuminen aiheuttaisi ihmisissä hankalia oireita. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että kyseessä on nosebo-ilmiö, jossa henkilö luulee olevansa altis saamaan oireita, joten hän kokee niitä.

Tammikuussa 2017 tehdyssä tutkimuksessa sähköyliherkät altistettiin erilaisille taajuuksille. Heidän oli raportoitava, jos he tunsivat oireita. Kuitenkaan yksikään tutkimukseen osallistunut ei pystynyt tunnistamaan sitä, milloin he olivat altistuneet sähkömagneettisille kentille.

”Sähköherkkyys voi olla olemassa. Sanoisin, että ei vain voi, se on olemassa. Emme tiedä, mikä säteilyn taso aiheuttaa sitä, mikä ei”, kuvaa biokemian dosentti Dariusz Leszczynski, joka on työskennellyt aiemmin säteilyturvakeskuksella.

Tieteessä ei olla päästy yksimielisyyteen sähköyliherkkyydestä, koska siitä on olemassa ristiriitaista näyttöä. Koska varmoja, ristiriidattomia tutkimustuloksia sähköyliherkkyydestä ei ole, terveydenhuollon on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja suhtautua potilaisiin kuin heidän oireensa olisi totta. Vaikka kyseessä olisi mielenterveysongelma, tarvitsee potilas silti asiantuntevaa hoitoa.

Uskotko sähköyliherkkyyden olevan todellinen sairaus? Miten sähköyliherkkiin tulisi suhtautua?

Lähteet: Askel terveyteen, Healthnews, Itäväylä, MTV, Terve

Teksti: Anne-Mari Valta

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.

    Array
(
    [0] => thumbnail
    [1] => medium
    [2] => medium_large
    [3] => large
    [4] => 1536x1536
    [5] => 2048x2048
    [6] => vp_sm
    [7] => vp_md
    [8] => vp_lg
    [9] => vp_xl
    [10] => vp_sm_popup
    [11] => vp_md_popup
    [12] => vp_xl_popup
)