Raskaudenaikainen kipu voi pahimmillaan vaikuttaa äidin kykyyn huolehtia muista lapsista. Jos perheessä on jo aiemmin syntyneitä lapsia, puoliso voi joutua kantamaan suurempaa vastuuta heistä kivuliaan raskauden aikana.
Verywell Family- sivustolla kerrotaan äidistä, jonka toista raskautta varjosti voimakas kipu lantion alueella. Hän oli kokenut samanlaista kipua myös ensimmäisen raskautensa aikana, joten hän tiesi ennalta mitä odottaa. Hän kertoi olleensa hermostunut jo etukäteen, koska raskauden aikana hänen täytyisi kyetä hoitamaan myös esikoistaan.
Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä hermostuneemmaksi äidin olo muuttui. Hän oli huolissaan esimerkiksi siitä, pystyisikö hän enää kävelemään kodin yläkertaan, jossa esikoisen huone sijaitsi. Kun kipua sitten alkoi ilmaantua, se haittasi suuresti äidin liikkumista. Hänellä oli hankaluuksia kumartua nostamaan leluja lattialta, puhumattakaan siitä, että hän olisi voinut nostaa esikoisensa.
Raskauden edetessä kipu paheni entisestään
Portaiden kävely alakertaan oli tuskallista. Äiti myös kertoo, kuinka hän joutui turvautumaan aviomiehensä apuun monissa asioissa, kuten esimerkiksi kenkien jalkaan laitossa. Hän ei kyennyt aamuisin heilauttamaan toista jalkaa vuoteen reunan ylitse noustakseen ylös. Sen sijaan hänen oli pyöritettävä kehoaan sivuttain ylösnoustessaan. Hän koki tämän hyvin epämiellyttävänä.
Äiti ei voinut viedä tytärtään kävelyille ja tämä sai monia erityisvapauksia varsinkin raskauden loppupuolella johtuen yksinkertaisesti siitä, ettei äiti jaksanut vaatia asioita samalla lailla kuin ennen raskautta. Aamuisin tyttären ei tarvinnut vaihtaa pyjamaa heti päivävaatteisiin, vaan hän sai pitää yöasunsa päällään pitkään heräämisen jälkeen. Tytär sai myös anteeksi normaalia enemmän huonoa käytöstä. Jos hän sai kiukkukohtauksen, äidillä ei ollut energiaa reagoida asiaan samalla lailla kuin normaalioloissa.
Raskauden alkuvaiheessa äiti kävi vielä töissä. Hän yritti kaikkensa, ettei voimistuva kipu olisi häirinnyt työtä. Silti aamuisin tuntui hyvin haastavalta lähteä työpaikalle. Kokouksissa hän istui tuskissaan ja työhuoneessa yksin ollessaan hän heitti jalat pöydälle, yrittäen siten auttaa turvonneiden nilkkojen verenkiertoa. Lopulta hänen pomonsa käski hänet kotiin loppuraskauden ajaksi.
Äiti kertoo, että jatkuva kipu vaikutti hänen vanhemmuuteensa siten, ettei hän kyennyt olemaan niin täysipainoisesti läsnä esikoiselleen. Hänen puolisonsa otti enemmän vastuuta tyttären hoidosta, vieden tätä esimerkiksi isä-tytär-treffeille ja tehden muuta mukavaa yhdessä. Esikoiselle myös kerrottiin suoraan, että äiti ei nyt pystynyt olemaan hänen kanssaan niin paljon, koska äidillä on kipuja.
Äiti toteaa, että tärkein asia, jonka hän oppi tämän haastavan elämäntilanteen seurauksena oli se, että itseään kohtaan tulee olla anteeksiantava. Jos ei kykene suoriutumaan joistakin asioista yhtä hyvin kuin aiemmin, on tärkeää olla lempeä itselleen sen sijaan, että tuntisi voimakasta syyllisyyttä. Tärkeintä on, että tekee parhaansa ja yrittää suoriutua niin hyvin kuin omat voimavarat antavat myöten.
Lähde: Verywell Family
Teksti: Sonja
