Vanhemmuus ja elämä ylipäätään on ihana, ainutlaatuinen kokemus. Parasta on, että matkan aikana oppii jatkuvasti uutta. Vanhemman kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea on oppinut tähän mennessä. Samalla voi kysyä itseltään, onko tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä. Jos ei ole, koskaan ei ole liian myöhäistä elämänmuutokselle.
Arjen kiireiden keskellä vanhemmilla ei usein ole aikaa pysähtyä tunnelmoimaan, millaista on juuri tällä hetkellä. Joskus kiire saattaa olla niin kokonaisvaltaista, että vanhemmasta tuntuu, että lapset olivat hetki sitten pieniä ja kohta he jo muuttavat pois kotoa. Jos ei aktiivisesti varaa itselleen silloin tällöin pientä hiljentymishetkeä, jolloin pysähtyä analysoimaan itseään, ei tällaista hetkeä välttämättä itsestään järjesty kiireisen lapsiperhearjen keskellä.
Oman elämäntilanteen ajoittainen analysointi on hyödyllistä monessa mielessä
Omaa arkea arvostaa usein enemmän, kun ymmärtää, mitä kaikkea hyvää itsellä lopulta onkaan. Toisaalta jo on asioita, joiden toivoisi olevan toisin, tällaistenkin asioiden havaitseminen on helpompaa, kun pysähtyy silloin tällöin tarkastelemaan analyyttisesti ja puolueettomasti omaa elämäänsä.
Tällaisessa “henkisessä inventaariossa” usein tärkeintä olisi pohtia, onko elämä juuri nyt sellaista kuin todella haluaa. Täydellisyyttä ei tule tavoitella ryppyotsaisesti tai liian perfektionistisesti, silloin tulee todennäköisesti vain pettymään. Suurten suuntaviivojen tulisi kuitenkin olla sellaisia, joihin voi olla tyytyväinen. Jos näin ei ole, kannattaa asialle tehdä jotain.
Hyvä esimerkki on painonhallinta. Jos ihmisellä on paljon ylipainoa, hän usein kokee tämän häiritsevänä asiana ja haluaisi laihtua, mutta tämä saattaa olla hyvin haastavaa. Arjen kiireiden takia painonpudotus on ehkä aina jäänyt puolitiehen, vaikka halua muutokseen on.
Kun pysähtyy tekemään oman elämänsä tilanneanalyysia säännöllisesti ja kerta toisensa jälkeen huomaa, että tämä yksi ja sama asia on edelleen hoitamatta, tällöin voi pikkuhiljaa töniä itseään eteenpäin siihen suuntaan, että aktiivisesti alkaa tehdä asialle jotain. Jos ei ikinä pysähdy tekemään tilanneanalyysia, parikymmentä vuotta saattaa hujahtaa ja vasta kun lapset muuttavat kotoa vanhempi ymmärtää, kuinka huonossa fyysisessä kunnossa hän on ollutkaan. Vanhana kuntoa on usein huomattavasti vaikeampaa kohottaa kuin nuorempana. Sama pätee moniin muihinkin asioihin. Mitä aiemmin tekee korjausliikkeitä liittyen asioihin, joihin ei ole tyytyväinen, sitä parempaa elämä usein tulee pitkällä tähtäimellä olemaan.
Henkiselle inventaariolle ja pysähtymishetkelle kannattaakin siis aktiivisesti etsiä aikaa kalenterista vaikkapa noin kerran vuodessa. “Inventaariopäivänä” voi istahtaa rauhassa alas ja miettiä, mitä kaikkea mahdollisesti haluaisi muuttaa ja minkälaiset konkreettiset toimet voisivat näitä muutoksia edesauttaa. Kun ensin on kartoittanut muutostarpeet ja toimet, jotka auttavat pääsemään päämäärään, tämä on jo iso askel eteenpäin muutoksen polulla. Sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitää tässä mielessä hyvin paikkansa.
Ei vielä kommentteja