Tutkimuksen mukaan 1-2-vuotiaille lapsille varhaiskasvatukseen osallistuminen, on lyhyellä aikavälillä yleisesti kotihoitoa parempi vaihtoehto. Erot kuitenkin tasoittuvat pitkällä aikavälillä, eikä kotihoidolla olekaan enää vaikutusta lapseen hänen jatko-opintojensa osalta. Näin kerrotaan suomalaisessa tutkimuksessa, jonka tekijöinä ovat tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen ja tutkimusprofessori Kristiina Huttunen.
Tutkimus osoittaa, että pienten lasten kotihoito näkyy neuvolatesteissä. Tutkijoilla oli käytössään laaja rekisteriaineisto neuvolassa tehtävien Lene-testien tuloksista. Testien avulla mitataan leikki-ikäisten lasten neurologista kehitystä. Kotihoito ei kuitenkaan heikennä lasten koulumenestystä, vaikka Lene-testien tulokset olivatkin heikommat kotihoidossa olleilla lapsilla.
Mikäli kuntalisä oli suurempi, huomattiin tutkimuksessa huonompi tulos Lene-testeissä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kuntalisä vaikutti äitien työllisyyteen. ”Tutkittujen äitien työhön osallistuminen väheni juuri sinä vuonna, kun kuntalisän määrä kasvoi”, tutkimuksessa todetaan.
Tutkijat toivovat, että tutkimuksen tulokset tuovat tieteellistä näyttöä vilkkaasti käytävään keskusteluun kotihoidon ja varhaiskasvatuksen eduista ja haitoista. Tällä hetkellä keskustelu on melko mustavalkoista, joten siihen kaivattaisiin lisää ”värisävyjä” ja tutkimustietoa.
Tämän kaltaisten tutkimusten kohdalla tulos ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Lapsen kehityksestä puhuttaessa, kognitiiviset taidot ovat vain yksi asia muiden joukossa. Lisäksi jokainen lapsi ja perhe ovat erilaisia, joten mitä tulee kotihoitoon tai varhaiskasvatukseen, ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua. Jokainen vanhempi/perhe tekee asian suhteen parhaimman mahdollisen ratkaisun. Joskus perheillä ei ikävä kyllä ole taloudellisten syiden takia vapautta valita lapsensa hoidon järjestelyjä.
Jari Sinkkosen mukaan pienten lasten on suositeltavaa olla kotihoidossa
Lasten psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Jari Sinkkosen mukaan pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea turvallisen kiintymyssuhteen johonkin aikuiseen, niin kotona kuin mahdollisessa päivähoidossakin, rakkautta, läheisyyttä, syliä, huomiota, aikaa, päiväunia ja leikkihetkiä.
Pienen lapsen kohdalla päivähoidossa ei ole kyse niinkään siitä, että lapsi itse tarvitsisi varhaiskasvatusta vaan, että vanhempi tarvitsee lapselleen hoitajan työpäiviensä ajaksi.
Varhaiskasvatuksen laatu Suomessa on erittäin ailahtelevaa. Yleinen ongelma on se, että ryhmäkoot ovat liian suuria ja koulutettua henkilökuntaa on liian vähän. Tällöin varhaiskasvatuksen laatu kärsii. Yli 3-vuotias lapsi sen sijaan alkaa jo itse tarvitsemaan varhaiskasvatusta ja hyötyy siitä eniten. Tällöinkin varhaiskasvatuksen tulisi olla laadukasta eli esimerkiksi ryhmäkokojen tulisi olla sopivasti mitoitetut.
Psykologiasta ja lääketieteestä väitellyt Aino Saarinen teki marraskuussa 2020 väitöstutkimuksen varhaiskasvatuksesta. Siinä hän toi esille, että liian aikaisin aloitettu päivähoito voi tuoda kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle joissakin tilanteissa. Huonolaatuinen varhaiskasvatus ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat esimerkiksi aggressiivisen käyttäymisen riskiä. Sinkkonenkaan ei anna ”aamenta” sille, että mitä varhaisemmin lapsi laitettaisiin päivähoitoon, sitä paremmin hän pärjäisi aikuisena.
Sinkkonen muistuttaa, että lapset ovat työelämää tärkeämpiä: ”Työ on tärkeätä, mutta lapset ovat vielä paljon tärkeämpiä.” Suomessa pienetkin lapset saattavat olla jopa 40-50 tuntia hoidossa viikon aikana. Sinkkosen mukaan työelämään tarvittaisiin joustoa naapurimaamme Ruotsin tapaan.
Mitä olet mieltä tutkimuksen tuloksista suhteessa lapsen pitkään kotihoitoon? Muuttiko tutkimustulokset ajatuksiasi kotihoidosta?
Lähteet: Helsingin uutiset, MTV, Seurakuntalainen, YLE
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja