Kirjailija Tamsen Firestone kirjoittaa kirjassaan ”Daring to love”, että suhde kukoistaa silloin, kun kaksi vahvaa yksilöä tuovat suhteeseen omat erilaiset ominaisuudet. Onnellinen parisuhde edellyttää sitä, että parisuhteessa molemmat ihmiset voivat säilyttää oman yksilöllisyytensä ja suhteessa voidaan olla turvallisesti niin yhdessä kuin erillään.
Molempien kumppanien tulee kunnioittaa toistensa erillisyyttä ja yksilöllisyyttä. Suhteessa tarvitaan kaksi aikuista ihmistä. Se tarkoittaa esimerkiksi emotionaalisesti kypsää käytöstä, vastuunottoa omista traumoistaan sekä niiden käsittelemisestä.
Moni vaatii parisuhteeltaan kohtuuttomia, koska eivät ole sinut itsensä kanssa ja kestä yksinoloa. Kohtuuttomia vaatimuksia voivat olla pyynnöt, että toinen rakastaa sinut ehjäksi tai on puuttuva palanen. On kuitenkin niin, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Kumppanin tehtävä sen sijaan on vain rakastaa toista. Kumppanin ei ole tarkoitus olla toisen jatke ja täyttää kaikkia hänen tarpeitaan tai tyhjiötä, jota hän elämässään kokee.
Parisuhteessa jokaisen tulee kannatella itseään ja olla vastuussa omasta onnellisuudestaan. Se lähtee siitä, että ensin tulee viihtyä omassa seurassaan ja rakastaa itseään. Lisäksi tulee käsitellä ongelmansa ja tarvittaessa hakea niihin ammattiapua. Kumppanilta ei voi vaatia sitä, että hän parantaa kaikki lapsuuden haavasi ja traumasi, vaan niitä asioita tulisi käsitellä terapiassa.
Jokaisen tulee hankkia parisuhteessa oma erillinen elämä, jossa löytää itselleen mielekkään työn, intohimoisia mielenkiinnon kohteita sekä rakentaa hyviä ja tärkeitä ihmissuhteita. ”On varmaa, että kaksi ihmistä ei riitä koskaan toisilleen koko elämänsisällöksi- eikä tarvitsekaan”, sanoo pariterapeutti Marjo Ehn.
Erillisyys ja vastuu omasta onnellisuudesta eivät tarkoita sitä, että parisuhteelta ei saisi vaatia ja odottaa mitään. Se ei myöskään tarkoita, etteikö aikuinenkin saisi joskus kaivata hellyyttä, huomiota ja olla pieni tai heikko.
Siinä on kuitenkin varma ero, nimittäin aikuinen on aikuinen, mutta lapsi puolestaan on rajaton vaatimuksissaan. Lapset nimittäin uskovat, että vanhemmat ovat olemassa vain heitä varten ja näinhän se ensimmäisinä vuosina onkin. Lapsella on oikeus olla kohtuuton. Mutta sellainen ei toimi aikuisten välisessä parisuhteessa.
Eri vaiheet parisuhteessa
Parisuhteeseen kuuluvat erilaiset vaiheet. Ensimmäinen vaihe on niin sanottu symbioottinen vaihe. Sen tarkoitus on välttämätön yhteisen perustan luominen. Symbioosista tulisi kuitenkin irtaantua aikanaan ja yleensä se tapahtuukin noin parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Tällöin parisuhteessa alkaa erillistymisvaihe. Silloin alkuhuuma haihtuu ja jatkuvan yhdessäolon sijaan molemmat osapuolet alkavat kaivata pikkuhiljaa omaa aikaa ja yksilöllisyyttään.
Erillistymisvaiheessa saattaa tulla koviakin riitoja, koska oman yksilöllisyyden kaipaus voi tulla kumppaneilla hieman eriaikaisesti. Toinen voi kokea kumppaninsa oman ajan ja yksilöllisyyden kaipauksen hylkäämisenä, (varsinkin jos taustalla on omia lapsuuden haavoja, jolloin on joutunut kokemaan turvattomuutta).
Erillistymisvaiheessa myös jatkuva yhdessäolo voi alkaa ahdistamaan. Toisaalta riitoja ei välttämättä ole laisinkaan, jos parisuhteessa ei uskalleta kertoa omia mielipiteitään ja olla eri mieltä. Mutta asioista voidaan päästä vähitellen yhdessä yli, kun löydetään yhteinen sävel ja tapa olla parisuhteessa omina erillisinä yksilöinä.
Se, miten helposti erillisyysvaihe sujuu riippuu myös osapuolten elämän historiasta. Sillä on vaikutusta siihen, kuinka turvalliseksi ihminen kokee olonsa parisuhteessa. Väestöliiton blogissa muistutetaan, että erillisyys ei tarkoita tunnekylmyyttä tai sitä, että toinen halutaan sivuuttaa. Sen sijaan, jos suhteessa on turvallista läheisyyttä, tekee se mahdolliseksi myös turvallisen erillisyyden. Sellaisessa suhteessa erillisyysvaiheessakin luottamus ja turvallisuus säilyvät.
Osataanko teidän parisuhteessa olla yhdessä ja erillään? Onko teillä molemmilla omat erilliset elämänne?
Lähteet: Kodin Kuvalehti, MTV, Nyyti, Psychalive
Teksti: Anne-Mari Valta
