Onko sinulla kokemus siitä, että et ole ollut tervetullut johonkin ravintolaan lapsesi kanssa? Vai onko sinulle ja lapsellesi kommentoitu ikävästi julkisella paikalla? Jos näin on, et ole yksin kokemustesi kanssa. Asia on nostettu esiin julkisuudessakin monessa eri lähteessä. Niissä vanhemmat (etenkin äidit) ovat jakaneet kokemuksiaan saamastaan ikävästä kohtelusta julkisissa paikoissa lastensa kanssa.
Yle:n artikkelissa helsinkiläinen Katja Särkkä jakoi kokemuksiaan neljävuotiaan tyttönsä kanssa julkisilla paikoilla. Eräänä päivänä hän kohtasi erityisen paljon lapsivihamielisyyttä: ”Ajattelin sinä päivänä, että tämä ei ole todellista. Minun lapsi ei mahdu minnekään.” Katja Särkän kokemus on ikävä kyllä melko yleinen.
Aikaisemmin Katja oli myös saanut niin hurjan ikävän kommentin suoraan lapselleen, että se oli jäänyt kummittelemaan hänen mieleensä pitkäksi aikaa. Nimittäin eräs mies oli ottanut paikallisbussissa hiljaa istuvan tytön rattaista kiinni, kumartunut lapsen tasolle ja sanonut: ”Sinun pitäisi kuolla helvetin tulessa.” Tuohon järkyttävään kohteluun Katja Särkkä puuttui topakasti ja aivan oikeutetusti.
Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan lapsivihamielisyyden yleisyydestä
Lapsiasivaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lapsivihamielisyys julkisilla paikoilla on yleinen ja huolestuttava ilmiö Suomessa. Lisäksi täällä suhtaudutaan kuritusväkivaltaan aiempaa sallivammin, koska ajatellaan, että lapsilla ei ole tarpeeksi kuria.
Pekkarinen kertoo, ”Uskaltaisin väittää, että lähes jokaisella vanhemmalla, joka liikkuu lapsensa kanssa julkisella paikalla, on joitain kokemuksia ikävästä käytöksestä.”
Vaikka on aivan selvää, että Suomessa on lapsivihamielisyyttä julkisilla paikoilla, niin asiaa ei ole tutkittu. Sitä olisi syytä tutkia ja käydä vakavaa keskustelua aiheen ympärillä. Yleiseen ilmapiiriin lapsia kohtaan olisi saatava muutos. Ikävä kyllä asenneilmapiiri muuttuu hitaasti, mutta edes suunnan tulisi olla oikea.
Millainen jälki lapsiin jää, jos he kohtaavat toistuvasti aikuisilta vihamielistä tai torjuvaa käytöstä? Se vaikuttaa lapsen identiteettiin ikävällä tavalla. Lapsi voi kokea, ettei häntä haluta julkisille paikoille ja hyväksytä sellaisena kuin hän on.
Pekkarisen mukaan, aikuisten olisi syytä miettiä, mistä ikävä tunne lapsia kohtaan kumpuaa. Ongelma ei ole lapsissa, vaan aikuisten tulisi muuttaa omaa asennettaan. Kaikki me olemme joskus olleet lapsia. Lasten tulee saada näkyä ja kuulua. He ovat äänekkäitä, vilkkaita ja iloisia silloin, kun heidän asiat ovat kunnossa ja he voivat hyvin.
Vastoin monen muun kokemusta ja lapsiasiavaltuutetun kertomaa, bloggaaja Nathalie Klüver vertailee Saksaa ja Suomea ja on sitä mieltä, että Saksa on lapsivihamielinen toisin kuin Suomi. Hän on kirjoittanut Saksan lapsivihamielisyydestä kirjan, jossa käsittelee sen syitä ja seurauksia.
Se on totta, että Suomessa on rakenteelliset asiat kunnossa, koska lapset otetaan huomioon sillä tasolla. Suomessa on hieno koulutusjärjestelmä ja vanhempainvapaissa pyritään tasa-arvoon. Julkisista paikoista lasten rattaille löytyy paikka ja ravintoloista esimerkiksi syöttötuolit. Nämä ovat hienoja asioita, mutta se ei riitä, jos asenneilmapiiri ei ole kunnossa.
Ikäviä kokemuksia kuitenkin on paljon enemmän kuin positiivisia. Nämä kokemukset ja lapsiasiavaltuutetun kertomat huomioon ottaen, Suomi on ikävä kyllä lapsivihamielinen maa asenteiden tasolla. Yksittäiset hyvät kokemuset eivät riitä pelastamaan tilannetta.
Etenkin lasten vuoksi, mutta myös vanhempien takia, asenneilmapiiriin olisi saatava muutos, mutta miten? Ainakin aiheesta täytyy käydä avointa keskustelua ja tehdä ongelmat näkyväksi. Lisäksi aiheesta tulisi tehdä tutkimustyötä. Muutos lähtee jokaisesta yksilöstä, joten ainut asia, johon voimme varmuudella vaikuttaa, on me itse.
Kysymys kuuluu kuinka sinä suhtaudut lapsiin julkisilla paikoilla? Voisitko sinä antaa lasten olla lapsia ja pitää ääntä?
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja