Ihmisillä saattaa joskus olla erikoisia yliherkkyyksiä. Eräs harvinainen yliherkkyys voi ilmetä, jos lapsi kuulee muiden ihmisten syömisääniä. Toisinaan lapsen vastenmielisyys tällaisia ääniä kohtaan voi olla niin voimakasta, että se laukaisee jopa aggressiivisen reaktion.
Lehdessä kirjoitettiin taannoin erikoisesta aistiyliherkkyydestä, joka saa ihmisen kokemaan voimakasta inhon tunnetta, kun hän kuulee muiden ihmisten aterioinnin ääniä. Artikkelissa kerrottiin nuoresta naisesta, joka oli lapsesta asti kokenut voimakasta vastenmielisyyttä kuullessaan perheenjäsentensä syömisen ääniä. Erityisesti hänen isänsä syömisen äänet laukaisivat hänessä toisinaan jopa aggressiivisen reaktion. Elämä voi olla hyvin hankalaa, jos kärsii tämäntyyppisestä yliherkkyydestä, eikä kykene esimerkiksi aterioimaan yhdessä muiden ihmisten kanssa.
“Maiskuttamisesi häiritsee minua”
Artikkeli sai minut muistelemaan erikoista tapausta, joka sattui vuosia sitten. Olin matkustamassa junalla Helsinkiin Keski-Suomesta. Juna oli lähes tyhjä ja olin alkumatkan vaunussani täysin yksin. Jossakin vaiheessa vaunuun saapui toinen matkustaja, kenties 30-40 vuotias nainen. Hän meni istumaan toiseen päähän vaunua mahdollisimman kauas minusta. Istuin itse vaunun toisessa päässä.
Muistan, kuinka jossain vaiheessa matkaa kaivoin eväät esille kassistani. Olin tehnyt evääksi pari leipää. Aloin pahaa aavistamatta syömään eväitäni.
Jossakin vaiheessa vaunun toisessa päässä istunut nainen nousi ylös ja tuli penkkini viereen. Nainen sanoi vihaisella äänellä, että minun “maiskuttamiseni” häiritsee häntä. Hän käski minua lopettamaan syömisen. Tämän sanottuaan hän palasi omalle paikalleen.
Muistan olleeni täysin sanaton tilanteessa. Olin tuohon aikaan nykyistä nuorempi ja tämä nainen oli minua vanhempi. Muistan tunteneeni oloni hyvin noloksi, koska ajattelin, että olin huomaamattani syönyt suu auki ja ilmeisesti jotenkin epätavallisen kovaäänisesti.
Nainen oli näyttänyt ulkoisesti siistiltä ja hän oli sanonut sanottavansa korottamatta ääntään, vaikka selvästi olikin vihainen. Hän ei siis ollut esimerkiksi humalassa. Tästä syystä hänen sanansa olivat minusta niin yllättäviä. Ne eivät tuntuneet lainkaan sopivan tilanteeseen. Tuntui myös uskomattomalta, että nainen oli ylipäätään kuullut mitään ääniä toiseen päähän vaunua, vaikka olisinkin syönyt kovaäänisesti.
Jatkoin syömistä hyvin varovasti, pitäen suuni tiukasti kiinni ja pureksien hitaasti niin, että saatoin olla varma, ettei syömisestäni kuulu mitään ääniä. Tapauksen jälkeen varoin pitkään muiden seurassa syödessäni, etten vahingossakaan päästä ääniä. Muistan ajatelleeni nolona, että olin ehkä tietämättäni maiskuttanut koko elämäni kovaäänisesti, eikä kukaan ollut kehdannut sanoa asiasta aiemmin.
Kun nyt luin artikkelin ihmisistä, jotka kärsivät yliherkkyydestä syömisäänille, tämä nainen tuli heti mieleeni. Vasta nyt ymmärrän, että hän mahdollisesti kärsi juuri tällaisesta yliherkkyydestä. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on levittää tietoa tämänkaltaisista asioista. Jos olisin tiennyt asiasta jo junassa istuessani, olisin ymmärtänyt paremmin naisen käytöstä ja säästynyt mielipahalta sekä huonommuudentunteelta.
Oletko sinä kohdannut ihmisiä, joille toisten syömisäänet ovat liikaa?
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja