Nykylapset ja nuoret eivät luultavasti joudu vanhana elämään sosiaalisesti eristyksissä vanhainkodissa tai omassa kodissaan samaan tapaan kuin nykyvanhukset. Sen sijaan tulevaisuuden diginatiivi vanhus voi helposti pitää yhteyttä myös kaukana asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Sinunkaan lapsesi ei luultavasti tule vanhana kärsimään yksinäisyydestä samalla tavalla kuin moni nykyvanhus.
Tällä hetkellä vanhainkodissa asuvat vanhukset kuuluvat sukupolveen, joka on tottunut kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa kasvokkain, kirjeitse tai puhelimella. Kun ihminen tulee vanhaksi, hän ei usein niin helposti opi uusia toimintatapoja, vaan pitäytyy vanhoissa oppimissaan käytännöissä. Nykyvanhukset voisivat halutessaan olla yhteydessä sukulaisiin ja muihin läheisiin esimerkiksi videopuheluiden avulla, mutta koska he eivät ole tottuneet käyttämään digitekniikkaa nuorempana, vanhana on paljon vaikeampaa opetella uusia taitoja.
Lapsena ja nuorena opitut taidot säilyvät mielessä vanhanakin
Jos vanhus kärsii esimerkiksi muistisairaudesta, hänen usein on vaikeaa tai mahdotonta oppia uusia taitoja. Muistisairas voi kuitenkin kyetä pitkään käyttämään sellaisia taitoja, jotka hän on oppinut nuorena ja jotka ovat olleet hänellä käytössä aktiivisesti koko aikuiselämän. Tällaisilla taidoilla on ollut koko elämä aikaa implementoitua tehokkaasti muistijälkinä aivoihin. Nämä vanhat muistot usein säilyvät muistisairaan mielessä pisimpään. Toki on aina yksilöllistä, missä järjestyksessä muistikuvat häviävät. Usein kuitenkin sellaiset uudemmat taidot, jotka on opittu esimerkiksi muistisairauden alkamista edeltävien lähivuosien aikana usein häviävät muistista ensimmäisenä.
Jos kirjoittaminen ja mahdollinen satunnainen puhelimella soittaminen ovat vanhuksen ainoat keinot pitää muihin yhteyttä, ei ole ihme, että moni vanhainkodissa tai yksin kotona asuva nykyvanhus kokee itsensä yksinäiseksi.
Tilanne tulee luultavasti olemaan hyvin erilainen siinä vaiheessa, kun nykynuoret ovat vanhoja. Nykynuoret ovat tottuneet kommunikoimaan netin välityksellä erilaisilla viestisovelluksilla, videopuheluilla ja muita yhteydenpitokeinoja käyttäen. Kun nykynuoret ovat vanhoja, heidän on todennäköisesti yhtä luontevaa käyttää digiajan kommunikaatiokeinoja kuin nyt nuorena. Tulevaisuudessa vanhainkodissa asuvat vanhukset voivat viestitellä vaikka tuttavan kanssa, joka on toisella puolella maata tai jopa planeettaa. Tämä vähentää merkittävästi yksinäisyyden tunnetta.
Videopuhelut ja virtuaalilasit ovat jo nyt muuttaneet kommunikaatiotapoja
Virtuaalilasit löytyvät nykyään yhä useammasta kodista. Niiden avulla voi pitää virtuaalitapaamisia sukulaisten tai ystävien kanssa, jotka asuvat kauempana. Vaikka virtuaalilaseilla tapahtuva tapaaminen ei tietenkään vastaa täysin kasvokkain tapaamista, on virtuaalitapaamisessa kuitenkin tunne, että on samassa tilassa ystävän kanssa. Se tekee tapaamisesta intiimimmän kuin pelkkä videopuhelu.
Kehitys menee eteenpäin niin huimaa vauhtia, että emme voi kuvitellakaan, minkälaisia kommunikaatiotapoja muutaman kymmenen vuoden kuluttua yhteiskunnassa on käytössä. Saattaa olla, että nykylapset vanhana kykenevät käyttämään jopa paljon hienostuneempia menetelmiä kuin videopuhelut ja virtuaaliasit. Hyvin todennäköisesti nykylapset eivät siis vanhana joudu kärsimään samoista syistä johtuvasta yksinäisyydestä kuin nykyvanhukset.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja