Nykyvanhempien nuoruudessa elokuvat olivat hyvin erilaisia kuin tänä päivänä. Vanhemman lempielokuva saattaakin saada lapsen kohottelemaan kulmiaan vaivaantuneena. Toisinaan lapsi voi kuitenkin rakastua samoihin filmeihin ja tarinoihin kuin vanhempansa. Aiotko sinä näyttää rakkaimpia elokuviasi lapsellesi, vai oletko kenties jo tehnyt niin?
Erikoisefektejä on nykyään äärimmäisen helppoa tuottaa digitekniikan avulla, siinä missä entisaikaan elokuvissa käytetyt efektit oli käytännössä tuotettava konkreettisesti kameran edessä. Tästä johtuen nykyelokuvat ovatkin monesti efektien suhteen paljon näyttävämpiä kuin edeltäjänsä. Nykyään voidaan luoda digitaalisesti jopa kokonaan uusia maailmoja, jotka näyttävät katsojalle täysin realistisilta.
Vaikka vanhemmissa elokuvissa ei välttämättä ole upeaa erikoisefektikattausta, niissä saattaa kuitenkin usein olla niin mielenkiintoinen juoni ja viesti, että elokuvan katsominen on edelleenkin mielekästä, vaikka se kenties tyylillisesti onkin yksinkertaisempi verrattuna nykyelokuviin. Monet jopa kritisoivat uusia elokuvia siitä, että ne nojaavat liikaa efekteihin tarinan kustannuksella.
Lapsuuden rakkaimpia elokuvia ei unohda
Useimmilla ihmisillä on tiettyjä elokuvia, jotka ovat heidän lapsuudessaan olleet heille hyvin merkityksellisiä. Monet vanhemmat haluavatkin näyttää nämä elokuvat lapsilleen siinä vaiheessa, kun lapsi on kasvanut sen ikäiseksi, että hän voi katsoa kyseisen elokuvan.
Koska vanhemmalla on muistissa oma vahva kokemuksensa hänen nähdessään elokuvan ensimmäisen kerran, hän usein toivoo, että lapsi kokisi samanlaisen upean elämyksen. Kannattaa kuitenkin odotuksen huumassa tiedostaa, että nykylapsen silmissä parin vuosikymmenen takaiset elokuvat näyttävät monessa mielessä varsin erilaisilta kuin vanhemman silmissä. Lapsen reaktio vanhemman lempielokuviin ei välttämättä siksi olekaan aivan sellainen kuin vanhempi toivoisi.
Esimerkiksi monet kulttikauhuelokuvat ovat vanhemman mielestä olleet aidosti pelottavia silloin, kun hän on itse nähnyt ne ensimmäisen kerran. Kun nykynuoret tänä päivänä katsovat samoja elokuvia, niiden kauhuefektit saattavat näyttää auttamattoman vanhentuneilta. Elokuvat voivat yleisestikin olla tyyliltään niin vanhanoloisia, että vaikka hirviön vetoketju ei suoranaisesti selässä näkyisikään, ei vanha elokuva kuitenkaan onnistu pelottamaan nykynuorta.
Tilannetta voi verrata siihen, kun vanhempi on omassa lapsuudessaan nähnyt omien vanhempiensa nuoruuden aikakaudelta peräisin olleen elokuvan, jossa hirviön vetoketju todellakin on voinut jopa olla konkreettisesti näkyvissä. Elokuva on saattanut vaikuttaa vanhemmasta auttamattoman vanhahtavalta, eikä siihen ole siksi osannut suhtautua vakavasti. Saattaa hyvin olla, että nykylasten tunnelma vanhemman lapsuudenaikaisista elokuvista on samankaltainen.
Voi myös käydä niin, että elokuva olisi kyllä lapsesta mielenkiintoinen tarinan suhteen, mutta elokuvan kuvaama aikakausi saattaa olla niin kaukainen, ettei lapsen mielenkiinto sen takia pysyy yllä. Esimerkiksi älypuhelimia tai muita tämän päivän teknisiä laitteita ei viime vuosituhannen elokuvissa edes vielä näy. On ymmärrettävää, että elokuva ei tunnu niin ajankohtaiselta lapselle, jos siinä näkee vaikkapa kasettisoittimia ja lankapuhelimia.
Aiotko näistä “riskeistä” huolimatta näyttää lapsuuden lempielokuvasi omalle lapsellesi?
Teksti: Sonja
