Monissa lapsiperheissä lemmikki on rakas perheenjäsen. Joissakin kodeissa lemmikki kuitenkin elää sivuroolissa unohdettuna. Mistä johtuu, että joissain kodeissa lasten hyvinvointiin kiinnitetään paljon huomiota, mutta lemmikki jätetään heitteille?
Kaikki ihmiset eivät osaa ajatella lemmikkiä elollisena olentona, joka kykenee tuntemaan ahdistusta, jos sitä kohdellaan huonosti. Esimerkiksi koira saatetaan jättää yksin kotiin pitkiksi ajoiksi ajattelen, että kyllä se selviää, koska “se on aina aiemminkin selvinnyt”. Vanhemmat joutuvat kenties olemaan pitkään töissä päivittäin, jolloin eläin on yksin kotona.
Esimerkiksi Ruotsissa on kiellettyä jättää koira yksin kotiin yli kuudeksi tunniksi. Suomessa koira kuitenkin usein joutuu olemaan yksin paljon pidempään, koska työpäivä on usein 7-8 tunnin pituinen, minkä päälle tulevat vielä työmatkat. Esimerkiksi yli kymmenen tunnin yksinolo on usein koiralle hyvin haastavaa, kun se joutuu pidättämään tarpeitaan. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi, jos ei pääsisi kymmeneen tuntiin käymään WC:ssä.
Koska Suomessa ihmiset jatkuvasti joutuvat jättämään koiran näin pitkäksi aikaa yksin, saattaa joillekin tulla tunne, että koska eläin ”pärjää” kymmenen tuntia yksin, se pärjää myös yksitoista tai kaksitoista tuntia, tai jopa hiukan enemmän. Eläimen kannalta yhden tai kahden tunnin lisäodotus täyden virtsarakon kanssa voi tuntua hyvin tuskalliselta. Koira ei halua tehdä tarpeitaan kotiinsa, mutta se ei pääse yksin ulos, joten sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pidättää tarpeitaan tai tehdä ne sisälle.
Kun ihminen lopulta tulee kotiin, eläin ei pysty kertomaan, että se on ollut tuskissaan tuntikausia. Sen sijaan se hyppii iloisena, koska ihminen viimein saapui kotiin ja se tietää pääsevänsä ulos helpottamaan oloaan. Näin ihminen saattaa ajatella, ettei koiralla ole ollut mitään hätää, että se pärjäsi pitkän päivän “hienosti”. Seuraavalla kerralla on helpompi olla pois ehkä vähän pidempäänkin ja käydä vaikka kaupassa töiden jälkeen.
Lapsen tai koiran huono kohtelu saattaa alkaa huomaamatta
Kun asioita venyttää pikkuhiljaa aina vain hivenen lisää, lopputulos saattaa olla, että vanhempi itsekään ei tajua, kuinka pahaksi tilanne on päässyt. Vanhempi saattaa esimerkiksi ajatella, että pienet lapset selviävät hetken yksin kotona. Hetki voi huomaamatta venyä aina vaan pidemmäksi, kunnes joku ulkopuolinen huomaa asian ja tekee lastensuojeluilmoituksen.
Jos ulkopuolinen huomauttaa vanhemmalle koiran liian pitkästä yksinolosta, on vanhemman ensimmäinen reaktio usein vihainen puolustautuminen. Tämä on luonnollista, ei kenestäkään ole mukavaa olla syytösten kohteena. Ärtymyksen laannuttua olisi kuitenkin tärkeää pystyä kysymään itseltään, elääkö oma lemmikki hyvää elämää. Jos tuntuu, että lemmikin elämä ei ole parhaalla mahdollisella tolalla, koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa asioita. Surullisinta on havahtua vasta lemmikin kuoleman jälkeen ymmärtämään, että sen elämä olisi voinut pienillä teoilla olla ratkaisevasti onnellisempaa.
Ei vielä kommentteja