Joidenkin ystävien kanssa tunnemme voimakkaampaa yhteyttä kuin toisten kanssa. Joskus ystävyyssuhde voi kuitenkin tuntua sellaiselta, että sitä ylläpitää pelkästä velvollisuudentunnosta. Tunnistatko sinä ystäviesi joukosta tällaista henkilöä? Vai oletko itse kenties jonkun ystävä vain velvollisuudentunnosta?
Ystävyyssuhteet ovat tärkeä voimavara ruuhkavuosien kiireisen arjen keskellä. Ystävän kanssa on ihanaa käydä välillä rentoutumassa ja tuulettamassa ajatuksiaan. Parhaimmillaan ystävyys luo molemmille osapuolille hyvänolon tunnetta ja auttaa jaksamaan arjessa.
Toisinaan kuitenkin ystävyyssuhde ei ole täysin tasapainoinen. Toinen ystävyksistä voi kokea, että joutuu jatkuvasti olemaan antavana osapuolena ystävyyssuhteessa. Tällainen tunne voi tulla, jos toinen ei lähes koskaan ehdota tapaamista ja näkeminen on aina toisen osapuolen aloitteellisuuden varassa.
Joskus tilanne on voinut ajautua tällaiseksi, jos toinen ystävyksistä on selkeästi toista kiireisempi elämässään. Joskus tilanne voi johtua myös siitä, että toinen ystävyksistä on luonteeltaan vetäytyvämpi kuin toinen, eikä siksi ehkä osaa olla samalla tavalla aloitteellinen tapaamisten järjestämisessä. Mikä tahansa asiaan onkaan syynä, se ei kuitenkaan muuta sitä, että aktiivisemmin tapaamisia järjestävä ystävä saattaa kokea ystävyyden yksipuoliseksi.
Ystävyyssuhdetta voidaan ylläpitää vanhasta tottumuksesta
Joskus ystävysten elämä on vienyt heidät hyvin erilaisiin suuntiin, minkä seurauksena heillä ei enää vuosien jälkeen välttämättä olekaan yhtä paljon yhteisiä asioita kuin nuorempana. Tällöin ystävyyssuhde saattaa jatkua vanhasta tottumuksesta, vaikka kumpikaan osapuoli ei välttämättä saa tapaamisista enää nautintoa. Ystävä pidetään mukana elämässä vanhasta tottumuksesta.
Vaikka ihmiset olisivat vanhempana muuttuneet erilaisiksi, tämä ei toki poista nuoruudessa yhdessä koettuja merkityksellisiä asioita. Vain se, että elämä on kulkenut erilaisia polkuja, ei toki riitä syyksi lopettaa ystävyyttä. Parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ovat usein heitä, joiden kanssa on tuntenut jo lapsuudesta asti. Vaikka ihmiset ovat erilaisia, ystävyys voi silti toimia erinomaisesti.
Jos sen sijaan huomaa, että kokee velvollisuudeksi järjestää tapaamisia ystävän kanssa, vaikka niistä ei enää nauti, kannattaa pysähtyä miettimään, ovatko tapaamiset kannattavia kummankaan kannalta. On lopulta täysin normaalia, että ihmisten polut kulkevat jonkin aikaa yhtä matkaa ja jossain vaiheessa polut erkanevat. Näin käy usein parisuhteissa ja samoin voi käydä myös ystävyyssuhteissa.
Varsinkin jos tilanne on sellainen, että itse on aina aloitteellinen osapuoli tapaamisissa ja myöskään ystävä ei todellisuudessa enää haluaisi käyttää aikaa tapaamisiin, hän saattaa olla kiitollinen siitä, ettei tapaamiskutsuja enää tulekaan niin usein kuin aiemmin. Jos hän haluaa tavata, hän voi itse järjestää tapaamisen ja tällöin molempien on mahdollista jälleen miettiä, haluaako ystävyyssuhdetta mahdollisesti lämmittää uudelleen.
