Jotkut ihmiset eivät ole koskaan tunteneet voimakasta rakastumisen tunnetta. Suurin osa on kuitenkin joskus ollut niin sanotusti “korviaan myöten rakastunut”. Tämän huumaavan tunteen kokeneet tietävät, että rakastumista voi hyvällä syyllä verrata tietynlaiseen hetkelliseen “mielenhäiriöön”. Tutkimuksissa onkin havaittu, että rakastuminen kirjaimellisesti sekoittaa aivokemian.
Joskus rakastumisen tunne voi olla niin voimakas, että se vie keskittymiskyvyn muista asioista. Jos on ihastunut voimakkaasti, ihastuksen kohde voi olla ensimmäisenä mielessä aamulla ja viimeisenä illalla, eikä välissäkään oikein onnistu keskittymään muuhun. Töitä saattaa olla vaikeaa tehdä ja keskustellessa muiden kanssa voi olla poissaoleva tunne, kun mielessä pyörii vain milloin jälleen näkee ihastuksensa kohteen.
Voimakkaan rakastumisen kokeneet ihmiset vertaavat toisinaan tunnetta tietynlaiseen addiktioon. Halu nähdä ihastuksen kohde ja viettää aikaa hänen kanssaan on niin voimakas, ette sitä voi vastustaa. Joskus ihmiset ajautuvat salasuhteisiin ja pettämään puolisoaan, koska tunne on niin voimakas. Jälkeenpäin ihminen saattaa ihmetellä, kuinka on mahdollista, että hän saattoi toimia sillä tavoin kuin toimi ja loukata puolisoaan niin pahoin pettämällä tätä.
Ylen sivuilla kuvaillaan mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen joutuu tällaisen kaikennielevän voimakkaan, rakastumisen tunteen valtaan.
Rakastuminen on keholle voimakas stressitila
Kun ihminen rakastuu, stressihormoni kortisolin tuotanto lisääntyy elimistössä. Tämän seurauksena ihmisestä tulee normaalia valppaampi, mikä saa huomion kiinnittymään vieläkin enemmän ihastuksen kohteeseen. Myös mielihyvähormoni dopamiinia erittyy rakastuneena normaalia enemmän, samoin kuin noradrenaliinia ja adrenaliinia, jotka lisäävät seksuaalista halukkuutta. Tämän takia ihastuneena on tunne, että toista haluaa koko ajan. Tätä tunnetta voi olla äärimmäisen vaikeaa vastustaa, mikä saattaa johtaa siihen, että ihminen pettää puolisoaan ihastuksen kohteen kanssa.
Rakastuneena kriittisyys ja laskelmoivuus vähentyvät, minkä seurauksena ihastuksen kohteen “huonoihin puoliin” ei kiinnitä niin paljon huomiota kuin muutoin tekisi. Rakastuneena aivolisäke tuottaa normaalia enemmän oksitosiinia, mikä kasvattaa empatian tunnetta ihastuksen kohdetta kohtaan. Oksitosiinin määrä nousee myös lastaan hoivaavalla äidillä, vahvistaen hoivaamisviettiä ja sitä kautta äidin ja lapsen välistä sidettä. Ihastuessa oksitosiini toimii samankaltaisesti, saaden ihastuneen ihmisen kokemaan voimakasta tarvetta pitää huolta ihastuksen kohteesta: ihastunut ihminen haluaakin usein hoivata ja puolustaa ihastuksensa kohdetta samaan tapaan kuin äiti lastaan.
Rakastuneena näkee usein ihastuksen kohteessa vain hyviä puolia
Rakastuneen silmillä on kirjaimellisesti ruusunpunaiset lasit, jotka filtteröivät pois toisen mahdolliset ei-niin-miellyttävät persoonallisuuspiirteet. Rakastuneen ihmisen elimistössä erittyy myös endorfiineja, kehon omia “huumausaineita”, jotka luovat rakastuneelle riemukkaan onnen tunteen.
Rakastuminen on ihana tunne, mutta samaan aikaan myös hyvin stressaava olotila kehon kannalta. Edellä kuvatut fysiologiset muutokset palautuvatkin normaalitasolle keskimäärin puolentoista vuoden kuluessa. Tämän jälkeen nähdään, onko parilla edellytyksiä pysyä yhdessä ilman tällaista aivokemiallista ”vetoapua”.
Lähde: Yle
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja