Perheen arki muuttuu, kun lapsi siirtyy kotoa varhaiskasvatukseen ja aloittaa päivähoidossa. Tämä siirtymävaihe haastaa sekä lapsen että vanhemmat.
Lapsen ensimmäiseen siirtymään kotihoidosta varhaiskasvatukseen tulee kiinnittää huomiota paitsi lapsen myös vanhemman näkökulmasta, osoittavat kaksi Turun yliopistossa tehtyä tutkimusta. Molemmat tutkimukset päätyivät lopputulemaan, että varhaiskasvatuksen aloitusaika on ajanjakso, johon tulisi panostaa ja kiinnittää paljon huomiota etenkin kaikkein pienimpien lasten kohdalla.
”Lapset ovat erilaisia ja osa lapsista tarvitsee enemmän aikaa totutteluun yhdessä vanhemman kanssa”, psykologian erikoistutkija Katja Tervahartiala kertoo.
”Toiset taas valahtavat uusiin tilanteisiin helpommin, eivätkä koe uusia tilanteita kuormittavina. Tähän saattavat vaikuttaa biologiset temperamenttierot sekä myös lapsen aiemmat kokemukset”, hän jatkaa.
Lapsen reaktioille on tärkeä olla herkkä ja tutustumiseen on varattava riittävästi aikaa. Lisäksi vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten yhteistyön on havaittu hyödyntävän lasta erityisesti siirtymätilanteissa.
”On tärkeää, että vanhemmat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset keskustelevat ja päiväkodissa opitaan tuntemaan lapsi mahdollisimman hyvin”, Turun yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Pieniä eroja
Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisia taitoja, tunneilmaisua ja käyttäytymistä yli tuhannella 2-vuotiaalla taaperolla, joista puolet osallistui varhaiskasvatukseen ja puolet olivat kotona oman vanhemman kanssa. Tuloksista ilmeni, ettei lasten sosiaalisissa taidoissa ollut eroa ryhmien välillä eivätkä lapset osoittaneet kummassakaan ryhmässä toista ryhmää enemmän häiritsevää, impulsiivista tai aggressiivista käytöstä.
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat kuitenkin raportoivat lapsillaan hieman enemmän vetäytyvää ja sisäänpäin kääntynyttä negatiivista tunneilmaisua kuin kotihoidossa olevien lasten vanhemmat.
”Erot olivat kaiken kaikkiaan pienet ja liittyvät todennäköisesti siihen, että kaksivuotiaat lapset eivät ole olleet vielä kovin pitkään varhaiskasvatuksen piirissä. Suuri osa todennäköisesti vielä totutteli uuteen hoitoympäristöön”, tutkijat kertovat.
Tutkijat korostavatkin, että muutokset tunneilmaisuissa voivat olla pienillä lapsilla ohimeneviä, kuvata reaktiota siirtymävaiheeseen tai liittyä tiettyyn kehitysvaiheeseen.
Vanhemmat muistivat omia eroamiskokemuksia vanhemmistaan
Toisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten vanhemmat valmistautuivat pienen lapsensa kanssa edessä olevaan siirtymään ja eroamiskokemuksiin. Tutkimukseen osallistui 21 vanhempaa, joilla oli 10–24 kuukauden ikäinen lapsi, joka oli pian siirtymässä kotihoidosta varhaiskasvatukseen.
”Vanhempien suhtautuminen tulevaan siirtymävaiheeseen ja eroamiskokemuksiin lapsestaan oli toiveikasta, pelokasta, tunnustelevaa ja käytännöllistä”, väitöskirjatutkija Nina Mellenius sanoo.
”Vanhempien mieleen nousi lapsuudesta omia eroamiskokemuksia vanhemmistaan. He pohtivat, miten he itse ja lapsi pystyvät muodostamaan hyviä suhteita varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Vanhemmat pyrkivät myös ennakoimaan oman lapsensa käyttäytymistä ja tunnereaktioita tulevissa eroamistilanteissa”, hän kertoo.
”Pientä lasta auttaa ensimmäisessä siirtymävaiheessa oman vanhemman joustava suhtautuminen sekä halu jakaa yhteistä, ehkä stressaavaakin kokemusta lapsensa kanssa, huomioiden kuitenkin lapsen ikätaso”, Mellenius toteaa.
Ensimmäinen tutkimus on julkaistu European Early Childhood Education Research Journal -lehdessä ja toinen tutkimus on julkaistu Journal of Infant, Child, and Adolescent Psychotherapy -lehdessä.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja