Monista tuntuu usein olevan vaikeaa aloittaa keskustelua vieraiden ihmisten kanssa. Vanhempainvapaalla oleva vanhempi saattaa kokea olonsa yksinäiseksi, mutta silti kävelyllä, kahviloissa ja puistoissa ei välttämättä uskalla alkaa luontevasti juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Minkä takia meistä suomalaisista usein on niin haastavaa aloittaa puhuminen tuntemattomien kanssa?
Toiset ihmiset kaipaavat juttuseuraa enemmän, siinä missä toiset nauttivat yksinolosta. Monet saattavat kokea tungettelevana, jos ulkopuolinen yrittää aloittaa keskustelua esimerkiksi junassa tai kahvilassa. Toisinaan taas voi olla sellainen hetki, että kaipaisi keskustelukumppania, mutta ei tunnu luontevalta aloittaa juttelua.
Moni ulkomailla aikaa viettänyt suomalainen on havainnut selkeän eron “small talk”-taidoissa ulkomaalaisten ja suomalaisten välillä. Monissa maissa on hyvin luontevaa aloittaa keskustelu vieraan ihmisen kanssa esimerkiksi ravintolassa, junassa, kahvilassa tai vastaavassa julkisessa paikassa. Keskustelu voi olla vain parin ystävällisen lauseen mittainen tai se voi kestää pitkäänkin. Suomessa tällaista tapahtuu varsin harvoin.
Joskus tätä eroa selitetään sillä, että Suomi on kylmässä pohjoisessa oleva maa, jossa asuu moniin muihin maihin verrattuna vähemmän ihmisiä pinta-alaan suhteutettuna. Maaseudulla lähin naapuri voi joskus olla kilometrien päässä. Vaikka nykyään monet ihmiset asuvat kaupungeissa, on meillä ehkä näistä historiallisista syistä johtuen totuttu enemmän siihen, että pitäydytään oman perheen tai oman seurueen parissa.
Jos vanhempi kaipaa lisää sosiaalisuutta arkeensa, kannattaa rohkeasti aloittaa puhuminen
Jos vanhempainvapaalla yksinolo tuntuu kurjalta ja kaipaisi enemmän aikuiskontakteja, kannattaa rohkeasti astua mukavuusalueensa ulkopuolelle ja aloittaa keskusteluja muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi leikkipuistoissa voi hyvin matalalla kynnyksellä alkaa juttelemaan muiden vanhempien kanssa. Leikkipuistojen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoita paikkoja, joissa voi ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Jos esimerkiksi istuu yksin kahvilassa vauvan nukkuessa vaunuissa, kannattaa kokeilla rohkeasti muutaman ystävällisen “small talk”-lauseen sanomista viereisessä pöydässä yksin istuvalle henkilölle.
Keskustelun ei tarvitse olla pitkä. Aluksi voi rohkaistua sanomaan vain muutaman sanan jollekin toiselle asiakkaalle sen sijaan, että puhuu vain kassan takana olevalle myyjälle. Tällä tavoin pikkuhiljaa alkaa tuntua luontevammalta avata keskustelu tuntemattomien ihmisten kanssa. Niin kuin monissa taidoissa, tässäkin tulee paremmaksi harjoittelemalla.
Ihmiset saattavat aluksi vaikuttaa yllättyneitä, jos tuntematon henkilö hymyilee ystävällisesti ja sanoo heille jotain. Jos kuitenkin tilannetta miettii omalla kohdallaan, harva meistä loukkaantuu, jos joku sanoo meille jotain ystävällistä. Kannattaa siis rohkeasti aloittaa keskusteluja myös tuntemattomien ihmisten kanssa. Parhaimmassa tapauksessa voi löytää uuden elinikäisen ystävän ja vaikkei näin hyvä tuuri kävisikään, voi saada itselleen ja toiselle hyvän mielen pienellä ystävällisyydellä.
Teksti: Sonja
