Nuorten tekemät rikokset ovat viime vuosina yleistyneet ja raaistuneet. Joidenkin nuorten vanhempien on vaikea uskoa, että oma lapsi on syyllistynyt rikoksiin.
Maailma on muuttunut monella tavalla viime vuosien aikana. Eräs huolestuttava kehitys on nuorisorikollisuuden määrän kasvu ja rikosten laadun raaistuminen. Varkauksia saatetaan tehdä kirkkaassa päivänvalossa ja kohteena ovat usein toiset nuoret. Tänä päivänä ei enää voi huoletta lähteä mihin tahansa kävelemään iltaisin merkkivaatteet päällä, sillä ryöstäjille kelpaa usein esimerkiksi nuoren kalliit vaatteet tai hyvälaatuinen puhelin. On surullista, että kehitys on lähtenyt kulkemaan tähän suuntaan.
Ilta-Sanomien nuorisorikollisuuden kasvua käsittelevässä artikkelissa todetaan, että kivijalka nuoren hyvälle elämälle annetaan kotona perheissä ja että poliisi on toistuvasti vedonnut nuorten koteihin ja huoltajiin huolestuttavan kehityskulun katkaisemiseksi. Artikkelissa kerrotaan, että kun poliisi soittaa rikoksesta epäillyksi joutuneen nuoren vanhemmille, suurin osa vanhemmista on järkyttynyt ja yllättynyt kuullessaan, että heidän lapsensa on syyllistynyt laittomuuksiin. Jotkut vanhemmat eivät halua uskoa, että oma lapsi on tehnyt rikoksen.
On ymmärrettävää, että vanhemmalle on järkytys kuulla oman lapsen syyllistyneen rikokseen
Vanhempi saattaa kokea häpeän tunteita ajatellessaan, että muut ajattelevat hänen lapsensa huonon käytöksen heijastelevan hänen kykyään kasvattajana. Omien vanhemmuustaitojen kyseenalaistaminen voi tuntua hyvin nololta. Tämä saattaa joidenkin kohdalla olla eräs syy siihen, että vanhempi ei suostu uskomaan lapsensa syyllistyneen huonoon käytökseen.
Kuinka sitten voitaisiin välttää tilanteita, joissa nuori saattaa syyllistyä huonoon käytökseen tai jopa rikolliseen toimintaan?
Ilta-Sanomien haastattelussa Itä-Uudenmaan poliisin nuorisorikosryhmässä työskentelevä rikoskomisario Marko särkkä toteaa, että vanhemmat eivät aina ole tarkkaan perillä siitä, missä ja minkälaisessa seurassa heidän nuorensa liikkuu. Vanhempien olisikin hyvä pyrkiä keskustelun kautta saamaan lisää tietoa siitä, missä ja miten heidän lapsensa viettää arkeaan. Vaikka ruuhkavuosien aikana elämä on usein kiireistä, olisi tärkeää kyetä pysähtymään kiireen keskellä ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka omat lapset voivat.
Vanhempi voi olla myös lapsen kaveri, mutta hänen tulee silti säilyttää auktoriteettinsa
Jos vanhempi pyrkii olemaan enemmän lapsensa kaveri kuin vanhempi, seuraus saattaa olla, että vanhemman auktoriteetti häviää lapsen silmissä eikä lapsi osaa enää ottaa samalla tavalla neuvoja ja käytösohjeita vastaan. Vanhempi voi olla ystävä lastensa kanssa, mutta samaan aikaan lasten tulisi kunnioittaa vanhempaa aikuisena perheenpäänä, jonka eräs tehtävä on asettaa rajoja.
Asettamalla rajoja vanhemman on mahdollista opettaa lapselle sellaisia käytöstapoja, jotka auttavat häntä myöhemmin hänen aikuiselämässään. Jos lapsella ei ole ollut minkäänlaisia rajoja kriittisinä kasvuvuosina, hänen voi olla vaikeampaa sopeutua ulkoisiin sääntöihin aikuisten maailmassa. Tämä voi aiheuttaa hänelle monenlaisia ongelmia.
Lähde: Ilta-Sanomat
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja