Moni nuori osaa piilottaa masennuksensa ja ahdistuksensa hyvin tehokkaasti vanhemmiltaan. Vaikka nuori näyttäisi ulkoisesti iloiselta, vanhempien kannattaa pysähtyä välillä tarkalla silmällä varmistamaan, että omalla nuorella on kaikki hyvin. Joskus hymyn taakse kätkeytyy syvää masennusta.
Taannoin lehdessä kirjoitettiin vanhemmista, joiden varhaisteini-ikäinen lapsi oli yllättäen tehnyt itsemurhan. Merkkejä lapsen huonosta olosta oli ollut ilmassa jo aiemmin, mutta silti mikään ennen itsemurhaa ei ollut vihjannut siitä, että tällainen lopullinen ratkaisu olisi lapsen suunnitelmissa. Tällaiset surulliset uutiset ovat osoitus siitä, kuinka taitavasti lapset ja nuoret toisinaan pystyvät peittämään voimakkaankin pahoinvointinsa jopa kaikkein läheisimmiltä ihmisiltä.
Aikuinenkin pyrkii usein piilottamaan pahan olonsa
Monelle aikuisellekin on tuttu tilanne, jossa hän pyrkii hymyilemään ulospäin ja vakuuttamaan ympäristön siitä, että kaikki on hyvin, vaikka sisällä tuntuisi todella pahalta. Oman pahoinvoinnin piilottamiseen voi olla monia syitä. Eräs syy voi olla, ettei ihminen halua huolestuttaa läheisiään tai aiheuttaa näille mielipahaa siksi, että hän ei voi hyvin.
Toisinaan ihminen saattaa kokea, että pahan olon paljastaminen ulospäin on jonkinlainen merkki heikkoudesta ja pyrkii siksi piilottamaan tunteensa. Näin saattaa olla esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmistä kiusataan. Esimerkiksi työpaikkakiusattu saattaa pyrkiä pitkään piilottamaan mielipahansa ja vain kestämään tilanteen. Myös koulukiusattu lapsi tai nuori saattaa pyrkiä ylläpitämään piittaamatonta kulissia, koska ei kehtaa näyttää ulospäin, kuinka paljon kiusaaminen häntä haavoittaa.
Perheelle voi joskus tulla yllätyksenä, kuinka paljon oma lapsi kärsii henkisesti
Tällaiset suojausmekanismit saattavat peittää lapsen tai nuoren todellisen pahan olon laadun jopa omilta perheenjäseniltä. Perheenjäsenillä ja muilla läheisillä on usein paras mahdollisuus auttaa ja tukea lasta vaikeana aikana. Mikäli heillä ei ole tietoa siitä, kuinka paljon lapsi kärsii, tukeminen ei ole mahdollista. Jos lapsi päätyy äärimmäiseen ratkaisuun, läheiset ja perheenjäsenet voivat kokea suurta syyllisyyttä siitä, etteivät ole nähneet toisen ahdistusta.
On tärkeää tällaisessa tilanteessa ymmärtää, että ihminen kykenee halutessaan peittämään ahdistuksensa todella taitavasti. Itseään ei siis tarvitse syyttää, mikäli ei ole nähnyt läheisen ahdistusta. Jos haluaa pyrkiä varmistumaan siitä, että omilla lapsilla ja muilla läheisillä on kaikki hyvin, ei ole mitään haittaa siitä, että pysähtyy tämän tästä arjen kiireiden keskellä kuulostelemaan, millä tavalla lapsi kertoo elämästään.
Tarkalla korvalla kuunnellen ja toista havainnoiden on parempi mahdollisuus huomata toisen pahoinvoinnista kertovia pieniä vihjeitä kuin silloin, jos oma arkikiire vie kaiken tarkkaavaisuuden. Toisinaan tällaisessakaan tilanteessa ei välttämättä toisen pahaa oloa huomaa. Tällöinkään ei itseään tule syyttää. Viime kädessä voimme auttaa toisia ihmisiä vain tiettyyn pisteeseen asti. On myös tärkeää muistaa, että ihmisen itsensä on haluttava vastaanottaa apua, jotta häntä voi tehokkaimmin auttaa.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja