Älylaitteista on tullut kiinteä osa lasten ja nuorten arkea. Samaan aikaan monia vanhempia huolettaa, kuinka paljon lapsi saa ruutuaikaa päivittäin. Maailma on muuttunut vanhemman omista lapsuusajoista, jolloin älylaitteita ei vielä käytetty lähelläkään nykymittakaavaa tai ehkä lainkaan. Vanhemman saattaa siksi toisinaan olla vaikea arvioida sopivan ruutuajan määrää.
Kun katsoo nykylapsia ja nuoria, joidenkin kohdalla näyttää siltä, että puhelin on kirjaimellisesti kasvanut lapsen käteen kiinni. Jos puhelin ei ole kädessä, se pilkottaa taskusta ja käsi hakeutuu jatkuvasti koskettamaan sitä varmistaakseen, ettei se ole hävinnyt. Jos puhelin sattuu vahingossa jäämään kotiin koulupäivän ajaksi, kriisitilanne vastaa lapsen tai nuoren näkökulmasta usein valtakunnallista hälytystilaa. Kotona saattaa olla vaikea kiinnittää huomiota muiden perheenjäsenten puheisiin, kun huomio on kiinnittynyt puhelimeen.
Tällaisten esimerkkien valossa ei ole lainkaan ihme, että vanhemmista saattaa vaikuttaa siltä, että nuori on aivan liian kiinnittynyt puhelimeensa sekä henkisesti että fyysisesti. Nuori itse luonnollisesti kokee tilanteen usein täysin toisin. Vanhemman ja nuoren näkemyseroihin voi toisinaan vaikuttaa myös se, että vanhempi itse on elänyt suuren osan elämästään ilman vastaavanlaista kiinnittymistä älylaitteeseen, siinä missä nuori taas ei ole kokenut aikaa ilman älylaitteita. Vanhemman onkin tärkeää pitää tämä näkökohta mielessä, kun nuoren kanssa juttelee esimerkiksi sopivan ruutuajan määrästä.
On vaikea määrittää tarkkaa liiallisen ruutuajan rajapyykkiä, joka pätisi jokaisen lapsen kohdalla
Lähtökohtaisesti on vaikea osoittaa absoluuttista aikaa, jonka jälkeen ruutuajan määrä on lapselle tai nuorelle haitallinen, sillä asiaan vaikuttavat monet tekijät. Jokainen lapsi on erilainen ja siksi myös heidän sietokykynsä ruutuajan suhteen vaihtelee. Jollekin lapselle esimerkiksi jo puolen tunnin yhtäjaksoinen ruutuaika aiheuttaa hermostuneisuutta ja stressiä, siinä missä toinen lapsi kykenee olemaan älylaitteen ääressä paljon pidempään ilman havaittavia negatiivisia vaikutuksia. Yleisellä tasolla voi kuitenkin sanoa, että jos lapsi viettää älylaitteen äärellä tuntikausia päivittäin, on terveelliset rajat hyvin toidennäköisesti ylitetty.
Vanhemman onkin tärkeää tuntea oma lapsensa ja älylaitteiden yksilöllinen vaikutus häneen. Eräänä mittarina liiallisesta ruutuajan määrästä voi käyttää lapsen henkistä tilaa. Jos lapsi tuntuu ärtyisältä, väsyneeltä tai stressaantuneelta älylaitteella olon jälkeen, tämä viittaa siihen, että kenties ruutuajan määrä on liian suuri. Kannattaa myös seurata, mitä lapsi älylaitteellaan tekee. Esimerkiksi tietyntyyppiset pelit voivat ymmärrettävästi olla paljon stressaavaampia kuin vaikkapa e-kirjan lukeminen. Samoin jos nuori on jatkuvasti jossakin sosiaalisen median alustalla, jossa ruudulla virtaa loppumattomana syötteenä kuvia, videoita ja viestejä, tämä voi olla hyvin stressaavaa.
Eräs hyvä ohjenuora vanhemmalle on oman lapsen henkisen hyvinvoinnin aktiivinen seuraaminen tämän käyttäessä älylaitettaan. Jos lapsi tai nuori vaikuttaa stressaantuneelta tai jos hänen käytöksensä muuttuu jollakin muulla tavalla, voi ruutuaikaa vähentää ja katsoa, vaikuttaako tämä positiivisesti lapsen mielialaan.
Terveystalon sivuilta voi lukea lisää liiallisen ruutuajan vaikutuksista lapsen mielialaan.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja