Vanhemmilla on merkittävä rooli lapsensa sosiaalisten taitojen kehittämisessä. Se alkaa jo varhaisesta vauvavuodesta lähtien: vauva jokeltelee, vanhempi puhuu jotakin ja vauva vastaa hymyllään.
Vähän myöhemmin tulevat mukaan ensimmäiset sanat, sekä lauseet ja alkaa lapsen kielellinen kehitys. Se tuo mukanaan vuorovaikutukseen uuden ulottuvuuden, kun lapsi ei ole enää pelkän elekielen varassa. Leikki on myös osa tärkeää varhaista sosiaalista kommunikaatiota. Sosiaaliset taidot vahvistuvat, kun vanhempi leikkii lapsensa kanssa.
Lapset ovat temperamentiltaan erilaisia. Toiset ovat rohkeita ja oma-aloitteisia, kun taas toiset mieluummin uppoavat leikkimään yksikseen. Temperamenttierot ja sosiaalisten taitojen taso vaikuttavat lapsen kaverisuhteisiin. Tässäkin asiassa vanhemmat voivat auttaa lasta. Hitaasti lämpenevä ja ujo lapsi tarvitsee apua päästäkseen leikissä alkuun toisen lapsen kanssa. Silti rohkeampikin lapsi kaipaa vanhemman tukea esimerkiksi oman vuoron odottamisessa tai konfliktien ratkaisemisessa.
Tunnetaidot ovat tärkeä sosiaalinen taito. Siksi niitä tarvitsee opetella niin päivähoidossa, koulussa kuin kotonakin. Kotona se onnistuu helposti arjen askareiden keskellä. Vanhemman kannattaa sanoittaa lapselle erilaisia tunteita ja opettaa, mistä esimerkiksi hymy, surullinen ilme tai äänen korottaminen kertovat.
Näin lapsi oppii tunnistamaan muiden tunnetiloja, mutta myöskin omia tunteitaan. Se auttaa esimerkiksi kaverisuhteiden luomisessa, koulun ryhmätöissä ja kotonakin asiat sujuvat paremmin.
Lapsen täytyy oppia myös kuuntelemaan. Monesti kuuntelemista joutuu harjoittelemaan jopa läpi elämän, eli se ei ole itsestäänselvyys kaikille aikuisillekaan. Kotona kuuntelemista voi harjoitella siten, että lapsen puhuessa vanhempi laittaa pois kännykän, keskittyy lapseen ja on läsnä. Näin lapsi huomaa, että hänen asiaansa pidetään tärkeänä ja se vahvistaa hänen itsetuntoaan.
Toisaalta vanhemman tulee myös vaatia lasta kuuntelemaan tarkkaavaisesti hänelle annettuja ohjeita. Tällöin lasta pyydetään ottamaan katsekontaktia ja keskittymään aikuisen sanoihin, ilmeisiin ja eleisiin. Kuuntelemisessa on siis kaksi puolta. Täytyy saada tulla kuulluksi, mutta osata myös kuunnella toisia.
Lapselle tulee opettaa myös empatiaa eli kykyä ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Lasta voi tukea asiassa opettamalla häntä, miltä toisista tuntuu. Lasta voi yrittää saada ajattelemaan, miltä hänestä tuntuisi toisen asemassa. Lasta täytyy myös rohkaista ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan.
Empatiaa voi opetella esimerkiksi satukirjan avulla tai lehtien kuvia selaamalla. Lapselle voi esittää kysymyksiä, kuten miltähän tuostahan tytöstä tuntui, kun häntä kiusattiin tai onko tuo mies mielestäsi iloinen vai surullinen. Monet sadut ovat erittäin opettavaisia, mitä tulee empatiakykyyn.
Konfliktien ratkaisu on erittäin tärkeä taito. Mikäli lapsella on sisaruksia, tulee konflikteja usein päivittäin ja vanhempi sekä toiset sisarukset opettavat lasta selvittämään niitä. Jos lapsia on vain yksi, opettelee hän vastaavia tilanteita vanhempiensa kanssa, päiväkodissa ja muiden mahdollisten kavereidensa kanssa.
Lasta tulisi opettaa ratkaisemaan konfliktit mahdollisimman rauhanomaisesti. Siihen tarvitaan kykyä kuunnella aktiivisesti, sekä kykyä tehdä kompromisseja ja lisäksi myös itsevarmuutta. Lapsi tarvitsee myös empatikykyä. Edellä mainitut taidot auttavat lasta kommunikoimaan paremmin. Vanhemman tulisi olla asiassa hyvä roolimalli.
Lapsen sosiaalinen hyvinvointi
Jokainen lapsi tarvitsee ystäviä. Temperamenttierot ja lapsen mieltymykset määrittelevät sen, riittääkö lapselle vain yksi hyvä ystävä vai haluaako hän useampia kavereita. Psykologi Martina Salvénin mukaan lapsen ystävyyssuhteet ja se, että hän kokee olevansa osa jotakin ryhmää joko päiväkodissa, koulussa tai harrastusporukassa, suojaa lasta masennukselta ja yksinäisyydeltä.
Jotkut lapset viihtyvät kuitenkin hyvin myös yksinään, eikä siitä kannata huolestua. Lapsikin tarvitsee aikaa palautumiseen esimerkiksi pitkän päiväkotipäivän tai koulupäivän jälkeen. Lisäksi, jos lapsella on sisaruksia, saattaa lapsella olla pienentynyt tarve nähdä kavereita päiväkodin tai koulun ulkopuolella. Jos on huolissaan kuitenkin siitä, onko lapsi yksinäinen, sen voi tunnistaa lapsen vetäytymisestä, alakuloisuudesta tai ärtymyksestä.
”Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa lapsen sosiaalisen hyvinvoinnin mittari on se, onko hän tyytyväinen ja iloinen. Jos lapsi on tyytyväinen ja iloinen leikkiessään yksin, tuskin on syytä huoleen,” Salvén vakuuttaa.
Miten on lapsesi sosiaalisen hyvinvoinnin laita? Onko lapsellasi hyvät sosiaaliset taidot?
Lähteet: Carepointe academy, Kodin Kuvalehti ja Mehiläinen
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja