Koulunkäyntiavustajista on tullut monissa luokissa korvaamaton apu opettajille. Usein vain muutaman oppilaan ylivilkkaus tai ongelmallinen käytös saattaa tehdä opettajan työstä luokassa hyvin haastavaa. Näissä tilanteissa koulunkäyntiavustaja on usein kullan arvoinen lisäapu. Vanhempien ei tarvitse nolostella, jos oma lapsi tarvitsee koulutiellään koulunkäyntiavustajan apua.
Koulunkäyntiavustajista on tullut tuttu näky koulujen käytävillä ja luokissa. Avustajat voivat olla taustoiltaan hyvin erilaisia. Tärkeintä on kyky osata kohdata jokainen lapsi yksilönä ja onnistua luomaan kontakti lapseen.
Vantaan Sanomissa on kerrottu 60-vuotiaasta Jounista, joka on työskennellyt koulunkäyntiavustajana ja ohjaajana kouluissa jo noin 20 vuoden ajan. Hänen tehtävänsä on auttaa oppilaita, jotka tarvitsevat tukea esimerkiksi oppimisen, ohjeiden ymmärtämisen tai siirtymätilanteiden kanssa. Siirtymätilanne voi olla esimerkiksi välitunnille lähteminen. Jos oppilaiden välillä on riitaa, Jouni auttaa myös tällaisissa tilanteissa. Toisinaan joku lapsista voi olla yksinäinen tai jokin aine on haastavampi kuin muut aineet. Tällöinkin koulunkäyntiavustaja voi tulla tilanteeseen avuksi.
Jouni kertoo, että tilanteet voivat vaihdella nopeasti, sillä jokainen lapsi on erilainen. Hän sanoo silmiin katsomisen olevan tärkeää kontaktin luomisessa oppilaaseen. Välillä Jouni toteaa olevansa oppilaille isän roolissa, välillä taas ylipäätään vanhemman tai tuomarin roolissa. Hänen mielestään koulunkäyntiavustajia tulisi olla kouluissa nykyistä enemmän.
Joskus vanhempaa voi nolottaa, että lapsi tarvitsee koulunkäyntiavustajan tukea
Jotkut oppilaat tarvitsevat koulunkäyntiavustajan tukea selvästi enemmän kuin toiset. On ymmärrettävää, että vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat koetaan usein hyvin herkkinä. Jos vanhempi kokee, että hänen kykynsä kasvattajana kyseenalaistetaan, tämä voi saada aikaan voimakkaita tunnereaktiota. Koulunkäyntiavustajan läsnäoloa oman lapsen koulutiellä ei kuitenkaan tarvitse lainkaan häpeillä. Päinvastoin on viisauden osoitus, että vanhemmat järjestävät lapselleen tukea, jota tämä tarvitsee.
Jos vanhempi kokee avustajan tarjoaman avun “nolona”, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, kenen näkökulmasta asia lopulta tuntuu nololta. Jos vanhempaa itseään nolottaa kertoa lapsensa avustajan tarpeesta esimerkiksi sukulaisille ja ystäville, koska hän pelkää muiden ajattelevan, että hän on jollakin lailla epäonnistunut vanhempana, on hyvä jäsentää mielessään, että tärkeintä tilanteessa on kuitenkin lapsen etu.
Toisaalta omia tunteitaan ei myöskään pidä hävetä. On luonnollista ja hyvin inhimillistä tuntea noloutta monista erilaisista asioista. Omista tunteista huolimatta täytyy kuitenkin kyetä tekemään lapsensa kannalta oikeat ratkaisut. Koulunkäyntiavustaja on ollut monen lapsen kohdalla ratkaiseva apu, jonka myötävaikutuksella lapsi on onnistunut saamaan paremman peruskoulutuksen, jonka avulla on helpompi selviytyä aikuisten maailmassa.
Jounin työstä koulunkäyntiavustajana voi lukea lisää Vantaan Sanomien artikkelista.
Teksti: Sonja
