Vanhemmuus tuo mukanaan monia oivalluksia, joita ei välttämättä voisi kokea täysin samankaltaisina ilman lapsia. Eräs tällainen oivallus liittyy elämän rajallisuuteen. Omien lasten nopeaa kasvua seuratessa ajatukset väistämättä käyvät myös elämän toisessa päässä, kun vanhempi alkaa ymmärtämään konkreettisesti, että oma elämä tulee jossakin kohtaa päättymään.
Jokainen ihminen pohtii jossakin vaiheessa niin sanottuja “elämän suuria kysymyksiä”, kuten syntymää ja kuolemaa. Toki lapsettomatkin pohtivat vastaavia asioita, mutta omien lasten kautta tietynlaiset elämän rajallisuuteen liittyvät oivallukset tapahtuvat kenties toisinaan helpommin, kun ajatusten inspiraatio asuu samassa taloudessa.
Perheellisen ja lapsettoman erilainen arki voi johtaa erilaisiin pohdintoihin eri elämänvaiheissa
Ihminen on usein keskittynyt pääosin niihin asioihin, jotka konkreettisesti liittyvät hänen arkielämäänsä. Lapsettoman kohdalla tämä saattaa merkitä esimerkiksi työtä, harrastuksia tai muita vastaavia asioita. Lapsiarki ei ole osa lapsettoman ihmisen jokapäivästä elämää, mistä syystä on ymmärrettävää, etteivät lapsiin ja esimerkiksi syntymään liittyvät ajatukset ole niin usein hänen mielessään kuin perheellisillä.
Perheellisen arki sen sijaan koostuu suuressa määrin lapsista ja heidän asioistaan. Kun vauva syntyy, tämä tuo usein vanhemman mieleen monia elämän perusasioita, jotka liittyvät syntymään ja kuolemaan.
Vanhemmuus on ikkuna koko elämän kirjoon
Oman lapsensa kautta vanhempi saa paremman ymmärryksen siitä, minkälaista hänen omien vanhempiensa elämä on ollut, kun hän itse on ollut pieni. Samalla vanhempi saa myös käsitystä siitä, minkälaista omien vanhempien elämä on ollut siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo kasvaneet suuremmiksi ja siirtyneet aikuisuuteen. Jos omat vanhemmat ovat vielä elossa, heidän tämänhetkisen elämäntilanteensa valossa vanhempi pystyy myös saamaan jo etukäteen osviittaa siitä, mitä hänellä itsellään on mahdollisesti edessä elämän loppupäässä .
Vanhemmuus tuokin hyvin paljon sellaisia oivalluksia ja syvällisiä ajatuksia mieleen, joita lapseton henkilö ei välttämättä niin usein pysähdy pohtimaan kiireisimpien työvuosien aikana. Lapsetonkin ihminen toki jossakin vaiheessa elämäänsä pysähtyy samojen asioiden äärelle, sillä syntymä ja kuolema koskettavat jokaista. Usein kuitenkin pätee sanonta “poissa silmistä, poissa mielestä”. Jos ei ole omia lapsia, on luonnollista, että esimerkiksi syntymän ihmeellisyyteen liittyviä ajatuksia ei risteile mielessä yhtä paljon kuin vanhemmalla, joka ihastelee esikoisvauvaansa.
Tästä “lainalaisuudesta” johtuen sellaiset ihmiset, joilla on lapsia, saavat kenties keskimäärin useammin tilaisuuksia pysähtyä monien elämän perusasioiden äärelle seuratessaan omien lastensa kasvua ja edesottamuksia. Omien lastensa kautta vanhemmalla on mahdollisuus nähdä myös maailma uudelleen “lapsen silmin”, jolloin arjen pienten asioiden ihmeellisyys jälleen muistuu mieleen.
Minkälaisia oivalluksia sinä olet saanut seuratessasi omien lastesi elämää?
Teksti: Sonja
