Tahaton lapsettomuus tuottaa suurta surua ja voi aiheuttaa ison kriisin elämässä. Uusperheessä elävän bonusvanhemman kokemaa lapsettomuussurua ei kuitenkaan aina tunnisteta tai ymmärretä. Tyhjän sylin kokemus voi olla kipeä vaikka sylissä olisikin puolison lapsia.
Ulkopuolisten on usein vaikea ymmärtää uusperheessä elävän bonusvanhemman tahattoman lapsettomuuden tuomaa lapsettomuussurua ja -kriisiä. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry sekä Suomen Uusperheiden liitto ry pyytävätkin huomioimaan, että myös perhe-elämän keskellä voi kokea suurta surua lapsettomuudesta.
Bonusvanhempi kohtaa usein lapsettomuussurunsa vähättelyä. Lähipiiri ja ammattilaiset eivät välttämättä tunnista ja huomioi bonusvanhemman lapsettomuuskriisiä. Lapsettomuuskipu voi olla myös näkymätön tai mitätön muiden silmissä, koska perheessä on jo lapsia.
”Surua väheksytään kannustamalla hankkimaan lemmikki tai sanomalla, että lapsia on jo riittävästi perheessä. Asiaton kommentointi ja ymmärtämättömyys loukkaavat”, Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio kertoo.
Bonusvanhemman tahattoman lapsettomuuden taustalla voi olla monia syitä. Yksi on eriävä lapsitoive, eli puoliso ei halua enää lisää lapsia. Syynä voi olla myös se, että toivottu raskaus ei yrityksistä ja mahdollisesti lapsettomuushoidoista huolimatta ala tai raskaus keskeytyy toistuvasti.
Puolison lapset voivat muistuttaa lapsettomuudesta
Lapsettomuussurua kokevan bonusvanhemman voi olla toisinaan vaikea itsekin tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan uusperheen lapsiarjen keskellä. Tahattoman lapsettomuuden kokemus on kipeä ja puolison lapset voivat herättää ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Lasten lähellä olo muistuttaa aktiivisesti omasta tyhjän sylin kokemuksesta.
”Usein ajatellaan, että puolison lapset tuottavat täysivaltaisen vanhemmuuden kokemuksen lapsettomuutta kokevalle. On vaikea sanoittaa, että puolison lapset ovat rakkaita, mutta silti oma olotila on vajavainen. Ymmärtääkö puolisokaan, vaikka sanookin tajuavansa” Suomen Uusperheiden Liitto ry:n toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo pohtii.
Puolison pienten lasten lähellä oleminen voi olla erityisen haastavaa silloin, kun oma lapsettomuussuru on voimakasta tai kun käy läpi lapsettomuushoitoja tai keskenmenoa. Lapsettomuuden aiheuttamien voimakkaiden tunteiden sanoittaminen omalle puolisolle on erityisen tärkeää.
”Tyhjä syli ei ole tyhjä. Se on täynnä kaipausta, toivoa, unelmia ja rakkautta, joka toivoo tulevansa todeksi. Sylissä on myös surua, joka toivoo tulevansa lohdutetuksi. Parisuhde on uusperheen voima ja ydin haastavienkin tunteiden keskellä. Lohdutusta ja syliä tarvitsee aikuinenkin”, Savio sanoo.
Kuin vanhempi, mutta ei kuitenkaan
Bonusvanhempi voi kokea uusperheessä myös ulkopuolisuutta, kun perheen kaikki jäsenet eivät jaa yhteistä historiaa. Lisäksi hän ei usein saa olla mukana tekemässä lapsiin liittyviä päätöksiä, vaikka ne vaikuttaisivat myös hänen omaan elämäänsä.
”Bonusvanhempi ei ole elatusvelvollinen, mutta hänen tulonsa huomioidaan esimerkiksi päivähoitomaksuja tai harrastusmaksuja laskettaessa. Bonusvanhempi tipahtaa helposti sivuun päiväkodin tai koulun vanhempainilloista ja tapaamisista. Hän voi viedä lapsen lääkärikäynnille saamaan apua, mutta ei saa välttämättä olla mukana tutkimushuoneessa. Hän on vähän kuin vanhempi, mutta ei kuitenkaan”, Heikinheimo kuvailee.
Järjestöjen kohderyhmiltään saamissa yhteydenotoissa korostuu lapsettomuuden surun näkymättömyys uusperheessä. Sitä lisää voimakkaasti ulkopuolisten ajatus siitä, että jo olemassa oleva lapsiperhe-elämä täyttäisi sisäänrakennetun tarpeen saada olla vanhempi,
”Tahatonta lapsettomuutta sureva bonusäiti kertoi, että erityisen pahalta tuntuu se, että oikean hädän hetkellä kukaan ei huuda häntä. Hän ei saa olla yhdellekään lapselle se tärkein turva. Toivomme, että kukaan ulkopuolinen ei koskaan väheksyisi uusperheen lapsitoivetta”, muistuttaa Savio.
Teksti: Miia
