Oletko sinä joskus kokenut olevasi huono vanhempi?

Moni vanhempi on lasten myötä oppinut ottamaan asiat elämässä hieman rennommin. Tästä huolimatta vanhempi voi toisinaan kokea olevansa “huono vanhempi”. Itseään kannattaa muistuttaa siitä, että täydellinen vanhempi on pelkkä myytti.

Vanhemmuus on arvokasta oppimisen aikaa monien asioiden suhteen. Jos ihminen pyrkii täydelliseen kontrolliin missä tahansa asiassa, on elämä varsin stressaavaa. On väsyttävää pyrkiä jatkuvasti pitämään kaikki langat käsissään.

Vanhemmuus voi parhaimmillaan opettaa monia asioita. Eräs tärkeä oppitunti on armollisuus itseään kohtaan. Moni kokeekin, että vasta lasten myötä on oppinut “ottamaan rennommin” monien asioiden suhteen elämässä. Silti vanhemman mielessä saattaa olla tietty ideaalinen kuva itsestä vanhempana. Jos vanhempi kokee, ettei hän pystykään täyttämään tämän itselleen asettamansa ideaalisen vanhemmuusmallin kriteerejä, tämä saattaa aiheuttaa huonommuudentunteita.

Itseään kannattaa muistuttaa siitä, että jokaiselle vanhemmalle tulee vastaan tilanteita, joissa kokee toimineensa epäideaalisella tavalla lapsensa kanssa. Jos esimerkiksi maltin menettää oman lapsen kanssa, huonon omatunnon määrä voi olla valtava. Toisaalta jos tällaisia tilanteita tulee vastaan tämän tästä, vanhempi oppii pikkuhiljaa olemaan armollisempi itselleen ja hyväksyy sen, että hänkin on lopulta vain ihminen inhimillisine tunteineen.

Täydelliselle kontrollille joutuu sanomaan hyvästit vauvan synnyttyä

Vanhempi saattaa olla ennen lapsen syntymää tottunut olemaan aina kontrollissa kaikkien omaan elämäänsä liittyvien asioiden suhteen. Vauvan saapuminen perheeseen kuitenkin väistämättä muuttaa tätä tasapainotilaa. Vauvan kanssa tilanteet saattavat muuttua niin nopeasti, että täydellinen suunnitelmallisuus ja asioiden kontrollointi ei enää yksinkertaisesti ole mahdollista. Tällainen muutos elämässä saattaa alkuvaiheessa aiheuttaa vanhemmalle ahdistuksen tunteita.

Kuitenkin ajan kanssa sopeutuu tilanteeseen ja oppii ottamaan asiat vastaan rennommin. Samanlaista asennoitumista kannattaa soveltaa myös huonommuuden tunteiden vyöryessä päälle. Itseään voi muistuttaa siitä, että ei ole realistista ajatella kykenevänsä aina säilyttämään itsekontrollin. Jokaisella vanhemmalla palaa joskus pinna. Tämä ei tee vanhemmasta muita huonompaa ihmistä. Päinvastoin, maltin menetys on hyvin inhimillistä.

“Huono vanhempi”- ajatukset kannattaa pyrkiä tukahduttamaan alkuunsa

Monille on tuttu sanonta “jos valhetta toistaa riittävän usein, siitä tulee totuus”. Sama pätee ajatuksiin “huonosta vanhemmuudesta”. Jos ihminen jatkuvasti ajattelee olevansa “huono” ja osaamaton, pikkuhiljaa hän saattaa alkaa uskomaan, että näin asia todella on. Onneksi sama pätee myös toiseen suuntaan. Jos ihminen puhuu itselleen positiiviseen sävyyn ja kannustavasti, sekä muistaa olla itselleen armollinen, ajan kanssa hän oppii luottamaan paremmin omiin kykyihinsä ja itsevarmuus kasvaa.

Oletko sinä kokenut huonoa omaatuntoa liittyen vanhemmuuteen?

Teksti: Sonja