Alatiesynnytystä pidetään kaikkein turvalisempana tapana synnyttää. Kaikkiin synnytyksiin liittyy kuitenkin pieni mahdollisuus erilaisiin riskeihin ja komplikaatioihin. Keisarileikkauksissa riskit ja komplikaatiot ovat suuremmat kuin alatiesynnytyksissä. Millaisia riskejä ja komplikaatioita alatiesynnytykseen puolestaan kuuluu?
Alatiesynnytyksessä synnytykseen etenemistä ja sen ajankohtaa ei voi suunnitella etukäteen. Alatiesynnytys on aina jonkin verran kivuliasta. Kivun kokemus on yksilöllistä. Nykyään on kuitenkin saatavilla tehokasta kivunlievitystä.
Välilihaa leikataan hyvin harvoin, ellei se ole ihan välttämätöntä. Joskus synnytyksessä voi tulla myös eriasteisia repeämiä. Vaikeita repeämiä on THL:n tilastojen mukaan noin 1.1 prosentilla synnyttäjistä eli hyvin pienellä osalla. Hankalassa repeämässä vaurioituvat peräsuolen limakalvo tai peräsuolen sulkijalihas, joka korjataan heti ja paranee yleensä hyvin.
Synnyttänyt saattaa tarvita lääkettä muutaman päivän ajan haavan tai repeämän aiheuttamaan kipuun. Mikäli leikkaushaava tai repeämä tulehtuu, saattaa toipuminen kestää normaalia pidempään.
Synnytyksen jälkeen kohtu vuotaa verta. Emätinvuoto koostuu verestä, kohdun kudoksista ja limasta. Sen haju on epämiellyttävä. Verenvuoto on voimakasta ensimmäisien päivien ajan, mutta heikkenee viikkojen kuluessa. Sen jälkeen se vähitellen loppuu kokonaan. Joskus kohtu voi tulehtua, jonka merkkejä ovat alavatsakipu, pahanhajuinen vuoto ja kuume.
Äiti voi myös kärsiä virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen. Kaikki synnyttäneet voivat potea virtsankarkailua, mutta alatiesynnyttäjät kärsivät siitä jonkin verran enemmän. Riskiä lisäävät esimerkiksi moniraskaus tai pitkä ponnistusvaihe. Alatiesynnytyksen yhteydessä synnytyskanavaan saattaa tulla pehmytkudosvaurioita. Niiden vuoksi lantionpohjanlihasten tunnistaminen ja harjoittelu saattaa olla aluksi vaikeaa. Lihasten harjoittelu raskausaikana ja synnytyksen jälkeen kuitenkin nopeuttaa toipumista.
Äidin riski kohdunlaskeumaan ja muihin lantionpohjan häiriöihin on vähän suurempi alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkauskaan ei suojaa näiltä haitoilta. Lantionpohjan lihasten pitkäjänteinen ja säännöllinen harjoittelu on tärkeä keino ehkäistä kohdunlaskeumaa. Laskeumia kehittyy noin joka viidennelle naiselle ikääntymisen myötä, mutta synnyttämättömillä ne ovat harvinaisia. Laskeumien ilmaantumisen huippu on noin 20-30 vuotta ensimmäisen synnytyksen jälkeen.
Synnytyksessä pelätyin vastasyntyneen riski on synnytyksen aikainen hapenpuute eli asfyksia ja siitä johtuva mahdollinen vammautuminen. Riski on kuitenkin hyvin vähäinen. Pienelle prosentille hapenpuutteessa kärsivistä vauvoista jää pysyviä ongelmia. Jotkut hapenpuutteen syyt johtuvat hartiadystokiasta eli hankalasta hartioiden ulosautosta. Se on harvinainen hätätilanne.
Mitä tulee CP-vammaisuuteen, yli 90 prosenttia tapauksista ei liity itse synnytykseen, vaan esimerkiksi istukan toimintahäiriöihin, kohdun sisäisiin infektioihin ja ennenaikaisuuteen. Hapenpuutetta kuitenkin harvoin tulee, mikäli alatiesynnytys onnistuu ja hoidetaan hyvin.
Pienistä riskeistä ja komplikaatioista huolimatta, suurin osa alatiesynnytyksistä sujuu hyvin. Sen jälkeen äiti pääsee heti hoitamaan vauvaansa, koska hänellä ei ole häiritsevää keisarileikkauksesta johtuvaa leikkaushaavaa tiellään. Imetyskin yleensä käynnistyy mukavasti.
Onko sinulla kokemusta alatiesynnytyksestä? Miten synnytyksesi sujui?
Lähteet: Cleveland Clinic, Potilaan lääkärilehti, Terveyskirjasto, Terveyskylä
Teksti: Anne-Mari Valta
