Miksi niin monet aikuiset eivät uskalla tai halua puuttua nuorten keskinäiseen kiusaamiseen esimerkiksi nähdessään sellaista julkisella paikalla?
Moni on todistanut jossain vaiheessa elämäänsä tilanteita, joissa jotakuta kiusataan tai kohdellaan epäasiallisesti. Tyypillinen tilanne voi olla sellainen, että ratikassa tai bussissa joukko nuoria kiusaa yhtä nuorta, joka yrittää esittää välinpitämätöntä. Ympärillä istuu kiusaantuneen näköisiä aikuisia, joista kukaan ei puutu tilanteeseen. Aikuisten puuttumattomuus tuntuu vain alleviivaavan tilanteen surullisuutta. Varmasti myös kiusatun nuoren ahdistavaa kokemusta voimistaa se, että kukaan ei koe tärkeäksi auttaa häntä. Miksi niin moni aikuinen tekee päätöksen tällaisessa tilanteessa olla menemättä väliin tilanteeseen?
Joskus taustalla voi olla pelko
Aikuinen saattaa olla liikkeellä oman lapsensa kanssa ja pelätä saavansa pahimmassa tapauksessa vaikka sohaisun kiusaajanuoren taskussa mahdollisesti olevasta teräaseesta. Tämä on toki ymmärrettävää, varsinkin kun viime aikoina on uutisoitu paljon nuorten tekemistä väkivaltaisista ryöstöistä ja muista teoista, joihin on liittynyt teräaseiden käyttöä.
Välillä kun näkee tällaisia kiusaamistilanteita, mielessä käy kuitenkin ajatus, olisiko riskeistä huolimatta kuitenkin tärkeintä mennä väliin ja näyttää omalle lapselleen siten esimerkkiä, että kiusattua tulee auttaa sen sijaan, että hänet jätetään oman onnensa nojaan?
Lapsi ottaa mallia vanhemmastaan
Jos vanhempi vain istuu hiljaa lapsensa vieressä, vaikka takana olevalla penkillä kiusataan toista lasta, lapsi muistaa tämän ja saattaa itsekin toimia samoin aikuisena. Sen sijaan jos vanhempi puuttuu tilanteeseen ja sanoo ystävällisesti mutta jämäkästi, että toisia ei saa kiusata, lapsi muistaa tämänkin. Lapsen silmissä vanhempi on vahva auktoriteetti ja kun hän näkee, että vanhempi puolustaa ihmisiä, joita kohdellaan väärin, hänen ihailunsa vanhempaa kohtaan todennäköisesti vain kasvaa. Tämä voi entisestään kannustaa häntä itsekin toimimaan samoin, jos hän näkee kiusaamista esimerkiksi koulussaan.
Joskus nuorisojoukko voi yltyä uhittelemaan sanallisesti väliin menneelle aikuiselle. Tämän ei kannata kuitenkaan antaa estää itseään puolustamasta kiusattua. Sanat ovat vain sanoja ja niin kauan kuin nuoret vain haistattelevat, se ei ole riski omalle turvallisuudelle. Jos tilanne näyttää vaaralliselta tai jos tulee tunne, että ilmassa on väkivallan uhkaa, kannattaa soittaa poliisi paikalle. Usein jo sen mainitseminen, että on aikeissa soittaa poliisin, saa nuoret pelästymään ja poistumaan paikalta.
Maailma muuttuu vain, jos ihmiset päättävät muuttaa sitä. Jokaisen vanhemman kannattaakin pysähtyä pieninä arkisina hetkinä miettimään, miten lapsi kokee erilaiset tilanteet, joissa hän näyttää tälle esimerkillään, kuinka aikuinen toimii.
