Fibromyalgia on toiminnallinen oireyhtymä, joka ilmenee laaja-alaisena kipuna ja muina liitännäisoireina, kuten väsymyksenä ja univaikeuksina. Noin neljä prosenttia väestöstä sairastaa tautia, kertoo Terveystalo. Sairastuneista valtaosa on naisia.
Lapsuusajan kokemukset voivat heijastua hieman yllättävällä tavalla myöhempään terveyteen: lapsuusiän negatiivisilla elämäntapahtumilla on yhteys aikuisiän fibromyalgiaan, osoittaa lääketieteen lisensiaatti Aleksi Varisen tekemä väitöstutkimus. Sairauden tarkemmat syntymekanismit ovat edelleen hämärän peitossa. Se kuitenkin on tiedossa, että erilaiset kuormittavat elämäntapahtumat voivat altistaa sen puhkeamiselle.
Varinen kiinnitti erityisesti huomiota lapsuusiän negatiivisiin elämäntapahtumiin, masennukseen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että tutkituilla lapsuusiän negatiivisilla elämäntapahtumilla sekä koulukisatuksi tulemisella on yhteys sairauteen aikuisiällä. Yhteys kuitenkin heikkeni, kun masennus otettiin tarkasteluun mukaan selittävänä tekijänä.
”Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, millä tavalla masennus ja fibromyalgia kytkeytyvät tosiinsa. Taustalla saattaa olla muitakin yhteisiä altistavia tekijöitä, tai masennus saattaa edesauttaa sairauden kehittymistä”, Varinen sanoo ja lisää, että aiheesta kaivataan lisää tutkimustietoa.
Fibromyalgiaa sairastavilla toteutettu seurantatutkimus toi toisaalta esiin sen, että mikäli potilaalla todettiin lisäksi selkeä masennus, sen hoidosta oli hyötyä myös fibromyalgian oireisiin.
Fibromyalgiaa sairastavat kokevat epävarmuutta terveydenhuollossa
Varinen tutki myös fibromyalgiapotilaiden kokemuksia terveydenhuollosta ja sai selville, että potilaat kohtaavat terveydenhuollossa epävarmuutta. Haastattelututkimuksessa potilaat toivat esiin oireyhtymään liittyvää epävarmuutta ja ristiriitoja, joita he olivat kohdanneet usealla eri tasolla myös yhteiskunnassa.
”Fibromyalgian toteamiseen liittyy haasteita ja monet potilaat kokevat tämän ajanjakson kuormittavaksi. Potilaan oireet saatetaan nähdä merkkinä mielenterveyden häiriöstä, mikäli niille ei paljastu tutkimuksissa muuta selitystä”, Varinen selittää.
”Lisäksi diagnoosi ei aina tuo riittävää selitystä oireille, mikä saattaa johtaa toistuviin laboratoriotutkimuksiin muiden syiden etsimiseksi”, hän jatkaa.
Potilaiden oireita pyrittiin ajoittain selittämään mielenterveyden häiriöillä, minkä lisäksi terveydenhuollossa oli käytetty yleisesti toistuvia poissulkututkimuksia muiden sairauksien toteamiseksi. Toistuvat laboratoriotutkimukset voivat kasvattaa riskiä siihen, että niissä löytyy sellaisia lieviä poikkeavuuksia, joiden hoitamisella ei ole merkitystä potilaan hyvinvoinnille.
”Osalle potilaista oli päädytty kokeilemaan kilpirauhaslääkitystä oireiden helpottamiseksi, vaikka heidän kilpirauhasarvonsa olivatkin normaalit. Haastattelututkimuksessa potilaat toivoivat terveydenhuollolta hoidon jatkuvuutta ja ilmaisivat arvostuksensa hyvälle potilas-lääkärisuhteelle”, Varinen päättää.
Teksti: Miia
