Entä jos kotoa muuttanut lapsi odottaa edelleen “täysihoitoa”?
Vanhempi saattaa olla odottanut haikein, mutta samalla innokkain mielin hetkeä, jolloin lapsi muuttaa kotoa. Kun hetki viimein saapuu, lapsi saattaakin olettaa, että vanhempi jatkaa hänen passaamistaan, vaikka hän asuu omillaan. Mitä vanhempi voi tehdä, jos aikuinen lapsi edelleen odottaa täyttä ylläpitoa?
Lapsen kotoa muuttaminen herättää vanhemmissa monenlaisia tunteita. Jotkut vanhemmat odottavat lapsen poismuuttoa kuin kuuta nousevaa, koska se merkitsee, että he voivat itsekin siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen nyt aikuisen lapsen vanhempina. Toiset vanhemmat taas kokevat suurta surua ajatellessaan, että yhteinen aika samassa taloudessa on lopullisesti ohi. Useimmiten tuntemukset vaihtelevat näiden ääripäiden välillä ja tunnelma voi vaihdella jopa päivästä toiseen.
Kun sitten hetki viimein koittaa ja lapsi muuttaa omaan kotiin, saattaa vanhemmalle tulla yllätyksenä, että tietyt asiat eivät välttämättä loppuneetkaan lapsen muuttoon. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi lapsen pyykkien pesu, hänelle ruuan valmistaminen tai muiden arjen asioiden hoitaminen.
Vanhempi saattaa itsekin kokea, että hän haluaa auttaa lastaan edelleen, vaikka tämä ei enää asukaan kotona. Tällöin vanhempi voi alkuvaiheessa pestä lapsen pyykit, valmistaa hänelle ruokaa jääkaappiin ja pakastimeen, käydä siivoamassa lapsen kotona ja auttaa häntä muilla tavoilla. Auttaminen usein aiheuttaa vanhemmalle itselleenkin onnellisuuden tunteita, kun hän voi ajatella, että vaikka lapsi on muuttanut pois, hän edelleen voi pitää tästä huolta. Lapsikin usein ymmärrettävästi on onnellinen siitä, että vanhemmat yhä auttavat häntä. Joskus on kuitenkin vaarana, että tällainen elämäntapa jää huomaamatta pysyväksi olotilaksi.
Omalle lapselle voi olla hyvin vaikeaa sanoa “ei”
Lapsi saattaa odottaa ja edellyttää, että vanhempi edelleen vuosienkin kuluttua auttaa häntä tekemällä ruokaa, pesemällä pyykkiä tai siivoamalla hänen kotonaan. Jos vanhempi on aina toiminut näin, hänen saattaa olla hyvin vaikeaa sanoa lapselle, että tämän tulisi viimeinkin ryhtyä itse huolehtimaan asioistaan aikuisen ihmisen tapaan.
Vanhemman kannattaa kuitenkin ajatella asiaa siltä kannalta, että on pitkällä tähtäimellä lapsen itsensä edun mukaista, että hän oppii huolehtimaan itsestään jokaisella elämän saralla. Vanhempi ei voi jatkuvasti olla tukemassa ja auttamassa. Jos lapsi on liikaa tottunut siihen, että hän saa aina vanhemmalta tukea, häneltä saattaa jäädä oppimatta tärkeitä taitoja, joita hän tarvitsee viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhempaa ei enää ole häntä auttamassa.
Tämän takia onkin tärkeää, että vanhempi kykenee astumaan taka-alalle riittävän varhaisessa vaiheessa. Vanhempi voi edelleen tarvittaessa tukea lastaan sellaisissa tilanteissa, joissa tämä yllättäen tarvitsee apua, mutta nyt enemmänkin varmistelijan kuin jatkuvan auttajan roolissa. Tällä tavoin nuoreksi aikuiseksi kasvanut lapsi pikkuhiljaa oppii seisomaan itsenäisesti omilla jaloillaan.
Onko sinun perhe- tai tuttavapiirissäsi kotoa muuttaneita aikuisia lapsia, jotka edelleen odottavat vanhemmiltaan ”täyttä ylläpitoa”?
Teksti: Sonja
