Kumppanin sairastumisen tarkoittaa aina jonkinlaista kriisiä perheessä. Se koskettaa sairastuneen lisäksi kumppania, lapsia ja muuta lähipiiriä. Mitä tulisi tehdä, kun kumppani sairastuu?
Kumppanin sairastuminen koskettaa aina koko perhettä. Siksi sairastuneen kumppanin olisi hyvä mennä mukaan lääkärikäynneille ja kuntoutukseen. Näin molemmat saavat riittävästi tietoa sairaudesta ja sen oireista. Niistä osa voi olla näkyviä ja fyysisiä oireita. Näkyviä oireita voi olla helpompi ymmärtää kuin näkymättömiä oireita, jotka voivat olla psyykkisiä tai neuropsykologisia. Sellaisia oireita voivat olla esimerkiksi kyvyttömyys tehdä aloitteita tai voimakas väsymys.
Sairauden vaikutus parisuhteeseen riippuu paljon siitä, millaisia oireita sairaus aiheuttaa. Lisäksi siihen vaikuttaa aikaisemmat kokemukset sairauksista, sekä sopeutuminen sairauden tuomiin muutoksiin. Myös kyky uskoa tulevaisuuteen on tärkeää.
Sairastumisen takia parisuhde tulisi päivittää uuteen elämäntilanteeseen. Kumppanit käsittelevät sairauden aiheuttamaa kriisiä eri tavoilla. Jollekin sopii tuntikausia puhelimessa puhuminen ystävien ja läheisten kanssa, toinen taas saattaa haluta vetäytyä omiin oloihinsa ja käydä vaikka yksin kävelemässä. On normaalia, että kukin käsittelee sairauden aiheuttamaa kriisiä omalla tavallaan.
Kumppanin jaksamisesta tulee huolehtia
Sairaus voi aiheuttaa parisuhteen muuttumisen osittain hoivasuhteeksi. Jos sairastunut tarvitsee jatkuvasti kumppanin apua, vaikuttaa se parisuhteeseen. Pariskunnan olisikin tärkeää vaalia parisuhdettaan, säilyttämällä hyvä ja avoin keskustelusuhde, romantiikka, huumori ja läheisyys parisuhteessa.
Sairastuneen kumppanin jaksamisesta tulee huolehtia eri tavoin. Keinoina siihen voi käyttää esimerkiksi auttajan pääsemistä omille reissuille ja pois kotiympyröistä vähäksi aikaa. Auttajalla tulisi olisi olla hyviä terveellisiä harrastuksia, jotka tukevat hänen jaksamistaan ja hyvinvointia.
Auttajalla on riski alkaa auttamaan liikaa sairastunutta, mikä ei tue sairastuneen toimintakykyä. Mahdollisen masennuksen takia sairastunut saattaa ottaa mielellään apua liikaakin vastaan ja jättää tekemättä itse asioita. ”Pidemmän päälle siinä on riskejä, että ylläpidämme heikompaa toimintakykyä, eli ei anneta toiselle edes mahdollisuutta osallistua arkeen. Silloin siitä katoaa kahden aikuisen tasavertainen kumppanuus,” parisuhdekeskus Katajan asiantuntija Laura Huuskonen kertoo.
Sairastuneen mielikuva omasta itsestään saattaa muuttua. Hän voi kokea olevansa vähemmän viehättävä tarvitessaan esimerkiksi apuvälineitä ja paljon apua arjessaan. Masennus tai muu mielenterveyden häiriö saattaa muuttaa radikaalisti sairastuneen käsityksiä omasta itsestään, kehostaan ja sen viehättävyydestä kumppanin silmissä. Siksi sairastuneen kumppanin on tärkeää kertoa sairastuneelle yhä uudestaan kuinka kaunis hän on.
Sairaus saattaa aiheuttaa seksielämään muutoksia, joko käytännön tasolla tai sitten sairastuneen kehonkuvan vuoksi. Tilanteessa auttaa avoin keskustelu, luova ajattelu ja läheisyyden ylläpitäminen parisuhteessa. Seksuaalisuutta voi hoitaa muutoinkin kuin pelkän seksin avulla.
Sairastuminen voi olla myös hyväksi parisuhteelle
Sairastuminen kaikesta rankkuudesta ja raakuudesta huolimatta, voi tehdä parisuhteelle myös hyvää, kun alkushokista on selvitty ja pariskunta on tottunut uudenlaisiin rooleihinsa. Sairaus nimittäin haastaa parisuhteen ja tuo päivänvaloon ne asiat, joista olisi hyvä keskustella ja, joita olisi syytä käydä läpi.
Kun sairaus on muuttunut luonnolliseksi osaksi arkea ja pariskunta on käynyt avoimesti asioita läpi, voi parisuhde voimaantua ja vahvistua entistä paremmaksi. Siihen auttaa, jos pariskunta pystyy säilyttämään tulevaisuuden uskon ja toivon, sekä positiivisen asenteen. Täytyy myös muistaa se, että mahdollisesta sairastuneen avuntarpeesta huolimatta, kumppanit ovat ennen kaikkea toistensa avio- tai avopuolisoita, eivätkä sairastunut ja auttaja.
Koko perhe mukaan
Lapselle on tärkeää puhua vanhemman sairastumisesta hänen ikätasoon sopivalla tavalla. Vanhemman sairastuessa lapsella on oikeus olla edelleen lapsi. Hänen tehtävänään ei ole huolehtia sairastuneesta vanhemmasta tai aikuisten asioista.
Perheessä on tärkeää säilyttää arjessa turvalliset ja tutut rutiinit niin pitkälle kuin se on mahdollista. Vaikka lapsi olisikin jo teini-ikäinen, häneltä ei pitäisi vaatia jatkuvaa sairastuneen vanhemman auttamista ja oman elämän unohtamista. Kuitenkin sopiva määrä vastuuta tekee hyvää. Se voi antaa nuorelle ja lapselle pystyvyyden ja pärjäämisen kokemuksia sekä tunteen siitä, että hän on tärkeä osa perhettä.
Lapsen ja nuoren on hyvä saada myös ympäristöltä riittävästi tukea uudessa tilanteessa. Sukulaiset ja ystäväperheet tulevat arvoon mittaamattomaan. Tarvittaessa, jos lapsi alkaa oireilla, kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen. Lasta voi auttaa keskustelu ammattilaisen kanssa. Hänen voi olla helpompi puhua asioista ammattilaiselle, joista hän ei uskalla puhua sairastuneelle vanhemmalleen.
Osaatko toimia, jos kumppanisi sairastuu? Mitä selviytymiskeinoja sinulla olisi tuollaisessa tilanteessa?
Lähteet: Aivoliitto, Aivoterveys, MTV ja Parisuhdekeskus Kataja
Teksti: Anne-Mari Valta
