Yksityisasioista ei kannata puhua julkisissa paikoissa
Junassa tai bussissa istuessa ympärillä saattaa valita kahvilamainen pulina, kun ihmiset puhuvat kovaan ääneen asioitaan puhelimiinsa. Monille ei tule mieleen, että kanssamatkustajat eivät voi olla kiinnittämättä huomiota vieressä käytävään keskusteluun. Monilla ihmisillä on tapana puhua varsin avoimesti omista asioistaan, eikä mieleen tule, että lähellä istuvat henkilöt saattavat näin saada tietoonsa sensitiivisiä yksityisasioita, mistä voi olla monenlaista haittaa.
Jos matkustaa usein bussissa tai junassa ja kuulee kanssaihmisten kovaäänisiä keskusteluja, ymmärtää nopeasti, että ihmiset pohdiskelevat hyvin samankaltaisia asioita. Eräs usein toistuva keskustelunaihe on tyytymättömyys omiin työolosuhteisiin tai työtovereihin. Työasioista puhumisen lisäksi valituksen kohteena ovat usein ihmissuhdeasiat ja omaan perheeseen liittyvät asiat.
Lasten asioista saatetaan puhua julkisella paikalla kovaan ääneen
Jotkut vanhemmat puhuvat lapsiinsa liittyvistä asioista varsin avoimesti julkisissa liikennevälineissä. Jos lapsella on ongelmia koulussa, tästä saatetaan puhua ajattelematta, että vieressä saattaa istua henkilö, joka tuntee jonkun, joka tuntee lapsen. Varsinkin jos tällaisia keskusteluja käy lähijunassa ja parin penkkirivin päässä istuu samalta pysäkiltä junaan nousseita lapsia tai nuoria, on hyvin mahdollista, että joku heistä tuntee oman lapsen. Suomi on pieni maa ja varsinkin pienemmissä kaupungeissa ei ole lainkaan epätavallista, että ihmiset tuntevat tai tietävät toisensa välillisesti.
On sanomatta selvää, että lapselle olisi hyvin kiusallista, jos hän saisi tietää, että vanhempi puhuu hänen asioistaan avoimesti julkisella paikalla. Toisinaan vanhempi jopa mainitsee lapsen nimen, opettajien nimiä, koulun nimen tai muita vastaavia tietoja, joiden avulla on mahdollista tunnistaa lapsi.
Jopa omista terveysasioista puhutaan usein hyvin huolettomasti
Räikeimpiä tilanteita ovat sellaiset, joissa junassa tai bussissa vastapäätä istuva ihminen puhuu omista terveysasioistaan lääkärinsä kanssa. Ihmisillä ei aina tunnu olevan luontaista varovaisuutta tällaisissa tilanteissa. Esimerkiksi oma katuosoite, nimi, tai vastaavia tunnistetietoja annetaan epäröimättä puhelimessa, jos toisessa päässä olija niitä kysyy. Jopa henkilötunnus saatetaan sanoa kahta kertaa miettimättä esimerkiksi junassa.
Kun ympärillä istuu hiljaisia omia puhelimiaan näpytteleviä ihmisiä kuuntelemassa tällaisia keskusteluja, väkisin käy mielessä, kuinka helppoa olisi vain nauhoittaa ääntä tai kirjoittaa ylös kuulemiaan tietoja ja käyttää niitä väärin myöhemmin. Normaalilla moraalilla varustettu ihminen ei tällaista tekisi, mutta lähijunissa matkustaa kaikenlaisia henkilöitä, joista jotkut saattavat hyvinkin mielellään tallentaa sensitiivistä tietoa myöhempää käyttöä varten.
Kannattaakin miettiä kaksi kertaa ennen kuin alkaa puhumaan henkilökohtaisista asioista julkisilla paikoilla. Kaikkein turvallisin ympäristö tällaisille keskusteluille on oma koti. Edes kahvilassa ei voi olla varma, kuka istuu nurkan takana tai naapuripöydässä. Tietenkään ei tarvitse ryhtyä hysteerisen varovaiseksi, sillä tällöin elämä muuttuu hyvin vaikeaksi. Terve varovaisuus on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ennen kuin seuraavan kerran soittaa sensitiivisen puhelun esimerkiksi junassa.
