Ensimmäisen lapsen uhmavaiheen alkaessa vanhempi voi kokea epätoivon tunteita miettiessään, onko hän toiminut väärin vanhempana, kun lapsi käyttäytyy näin. Toisen lapsen kohdalla tilanne saattaa olla hiukan helpompi, kun vanhempi tietää, että epätoivon tunteista huolimatta uhmavaihe kuitenkin lopulta menee ohi. Millaisia neuvoja haluaisit antaa ensimmäisen lapsen uhmaiän kanssa kärvisteleville vanhemmille?
Kun ensimmäinen lapsi syntyy, on vaikea kuvitella, että pieni suloinen nyytti jonakin päivänä voisi aikaansaada vanhemmassa äärimmäisiä ärtymyksen ja turhautumisen tunteita. Vaikka vauva-arki voikin olla raskasta yövalvomisten ja muiden rasitusten takia, on tämä kuitenkin usein kaukana ensimmäisen uhmaiän haasteista.
Jos vanhempi kokee paineita muilla elämän osa-alueilla, kuten töissä tai parisuhteessa, voi uhmaikä olla erityisen kuormittavaa aikaa. Varsinkin jos lapsi on ensimmäinen eikä vanhempi ole vielä kokenut uhmakautta pienten lasten kanssa, hänelle voi tulla yllätyksenä omien tunteiden ja reaktioiden voimakkuus.
Vanhempi on saattanut lapsen syntyessä vakaasti päättää, ettei hän tule menettämään hermojaan missään tilanteessa. Hän on saattanut ajatella, että hän tahdonvoimallaan kykenee pitämään itsensä rauhallisena, vaikka lapsi kiukuttelee. Joiltakin tämä saattaakin onnistua, mutta suurin osa vanhemmista kokee jossakin vaiheessa pikkulapsi-arjen aikana voimakasta turhautumista ja jopa vihan tunteita lastaan kohtaan.
Tällaisia tunteita ei tarvitse häpeillä, sillä lähes jokainen vanhempi niitä kokee ja ne ovat osa vanhemmuutta. Vaikka vanhempi hetkellisesti tuntisi vihaa lastaan kohtaan tämän kiukuttelun takia, tämä ei merkitse, etteikö hän samaan aikaan myös rakastaisi lastaan. Vanhemman ei siis kannata liikaa syyttää itseään ja kokea huonoa omaatuntoa siitä, että hän reagoi inhimillisellä tavalla lapsen kiukutellessa.
Maltin säilyttämisessä voi auttaa etukäteen tapahtuva mielikuvaharjoittelu
Maltin säilyttämistä kannattaa harjoitella etukäteen esimerkiksi mielikuvatyökalujen ja hengitysharjoitteiden avulla. Kun vanhempi kokee kiihtyvänsä, hän voi muistuttaa itseään siitä, että nyt on tärkeää keskittyä hengittämään rauhallisesti. Hän voi myös kuvitella seisovansa kolmantena osapuolena vieressä katsomassa haastavaa tilannetta. Tällöin saattaa nähdä selkeämmin, että vanhemman ei kannata itse menettää hermojaan tilanteessa, sillä tämä luultavasti vain pahentaa asiaa.
Toki rauhallisena pysyminen on haastavaa, eikä luultavasti onnistu ensimmäisillä kerroilla. Sinnikkäällä harjoittelulla vanhempi voi kuitenkin kyetä hillitsemään ärtymyksen terävintä kärkeä lapsen kiukutellessa ja pikkuhiljaa oppia hallitsemaan itseään paremmin. Lopulta vanhempi voi sisäistää, että nopein reitti ulos näistä tilanteista on itsensä rauhallisena pitäminen.
Tähän taitoon kannattaa suhtautua kuin mihin tahansa muuhunkin taitoon: ei kannata olettaa olevansa mestari heti harjoittelun alkuvaiheessa, mutta samaan aikaan kannattaa pitää yllä uskoa siihen, että riittävällä harjoittelulla voi saavuttaa niin hyvän tason, ettei enää tarvitse antautua ärtymyksen vietäväksi pienen lapsen kanssa toimiessa.
Teksti: Sonja
