Oman lapsen kehityksen seuraaminen on ihanaa puuhaa. Kun lapsi oppii uusia asioita ja oivaltaa elämän lainalaisuuksia, nostalgia voi pulpahdella vanhemman mielessä. Omat kaukaiset lapsuusmuistot voivat nostaa päätään, kun vanhempi näkee oman lapsensa käyvän läpi samoja kehitysvaiheita. Eteneekö lapsesi kehitys samaan tahtiin kuin oma kehityksesi aikanaan?
Vanhemmista on usein ihanaa vertailla omia kehitysetappejaan lapsensa vastaaviin etappeihin. Jos vanhempi itse on oppinut esimerkiksi kävelemään tai puhumaan tietyssä iässä, on jännittävää seurata, minkä ikäisenä oma lapsi oppii vastaavan taidon. Vanhemman suhde omiin vanhempiin voi tässä vaiheessa lähentyä huomattavasti, kun omilta vanhemmilta voi kysellä erilaisia omaan lapsuuteen liittyviä asioita, joista vain nämä voivat kertoa.
Lapset toki kehittyvät kukin omaan tahtiinsa, eikä oma lapsi välttämättä opi tiettyjä taitoja samassa järjestyksessä tai saman ikäisenä kuin vanhempi itse on vastaavat taidot oppinut. Tämä ei ole minkäänlainen syy huoleen, mikäli lapsen kehitys muutoin sujuu normaaleissa raameissa eikä tarkastuksissa havaita ongelmia.
Monilla aikuisilla on yksittäisiä muistikuvia tietyistä tilanteista jo hyvinkin nuorelta iältä lähtien
Vanhemman sydäntä lämmittää, jos hän huomaa lapsensa kokevan samanlaisia suuria oivalluksia liittyen elämän tärkeisiin asioihin, joita hän itse on kokenut samanikäisenä. Vanhempi saattaa myös muistaa, minkä ikäinen hän itse on ollut, kun hänelle on syntynyt ensimmäiset pysyvät muistikuvat.
Neurobiologisista syistä johtuen ei ole mahdollista muistaa asioita kaikkein varhaisimman lapsuuden ajalta, mutta siinä vaiheessa, kun pysyviä muistikuvia syntyminen on mahdollista, aikahaarukka voi vaihdella sen suhteen, missä vaiheessa ihmiselle syntyvät ensimmäiset pysyvät muistikuvat, jotka kantavat aikuisuuteen asti. Moni saattaa muistaa esimerkiksi yksittäisiä tapahtumia kolmannen tai neljännen ikävuoden ajalta.
Jos vanhemmalle itselleen on syntynyt ensimmäiset pysyvät muistot esimerkiksi kolmen vuoden ikäisenä, hän saattaa ajatella lapsensa täytettyä kolme vuotta, että suunnilleen tästä iästä lähtien lapsella saattaa syntyä muistoja, jotka ovat hänen mukanaan vielä aikuisenakin. Tämä ajatus voi tehdä yhteisistä kokemuksista usein vieläkin arvokkaampia, kun vanhempi tiedostaa, että hän luo paraikaa pohjaa kasvavan nuoren ihmisen muistojen perustuksille.
Varhaisimman lapsuuden kokemukset määrittävät hyvin pitkälle siitä, minkälaiseksi esimerkiksi ihmisen itsetunto muodostuu. Jos ympäristö on lapsuudessa ollut kannustava ja rakastava, tämä antaa paremmat puitteet hyvän itsetunnon rakentamiselle verrattuna esimerkiksi tilanteeseen, jossa lapsi kokee vähättelyä tai muutoin turvattomuutta.
Pysyvien muistikuvien syntymisen hetkeä ei toki voi ulkoapäin nähdä, mutta sen sijaan monet muut kehitysetapit pystyy havaitsemaan selkeämmin. Oletko huomannut lapsesi kehittyvän tiettyjen asioiden suhteen samaan tahtiin kuin sinä omassa lapsuudessasi?
Teksti: Sonja
