Jokainen lapsi on vanhemmalleen rakas ja jokainen elämä on arvokas, vaikkei polku olisikaan se kaikkein tavanomaisin. Joskus paras ratkaisu sekä vanhemman että lapsen hyvinvoinnin kannalta on lapsen muutto kotoa hoitolaitokseen. Tällaista ratkaisua ei tarvitse pelätä. Jos lapsi muuttaa laitokseen, se ei merkitse, että vanhempi olisi epäonnistunut.
Ilta-Sanomien artikkelissa kerrotaan kymmenvuotiaasta Leo-pojasta, jolla todettiin monia vakavia sairauksia heti syntymän jälkeen. Leon äiti hoiti poikaansa omaishoitajana kotona viiden vuoden ajan. Tällä hetkellä Leolla on diagnosoitu muun muassa epilepsia, vaikea CP-vamma, laaja aivovamma ja kehitysvamma. Poika on myös toiminnallisesti sokea, mutta kykenee aistimaan värejä ja valoja ja kommunikoimaan ilmeiden ja äänensävyjen avulla.
Äiti kertoo, kuinka Leon kasvaessa myös hänen kuormituksensa kasvoi. Leon isä ei ole läsnä pojan elämässä ja äiti on Leon yksinhuoltaja. Kun hänellä välillä oli pieni tauko pojan hoidosta, hän vain nukkui, jotta pystyisi taas toimimaan Leon kanssa. Väsymyksen takia hänen muistinsa ei toiminut kunnolla ja hän kärsi uupumusoireista, mutta yritti jaksaa ajatellen, että ei äiti voi laittaa lastaan laitokseen.
Laitokseen muutto voi parantaa merkittävästi sekä lapsen että vanhemman elämänlaatua
Äiti ei itse kyennyt tekemään lopullista päätöstä lapsensa siirtämisestä laitoshoitoon, mutta Leon hoidon tarve oli kuitenkin niin suuri, että lopulta kunta totesi, että laitoshoito on hänelle paras vaihtoehto. Jälkeenpäin äiti itsekin kertoo olevansa sitä mieltä, että ratkaisu oli ehdottomasti hyvä.
Muuton hetki oli kuitenkin ymmärrettävästi äidille hyvin vaikea. Samaan aikaan hän kertoo ymmärtäneensä, ettei yksinkertaisesti selviä lapsen kanssa kotona. Äiti toteaa, että lopulta vaakakupissa painoi eniten lapsen etu. “Onko Leollekaan mielekästä, jos äiti on vain tyhjä kuori, joka suoriutuu arjesta?” hän pohti.
Nyt Leo on asunut viisi vuotta Rinnekodin monivammaisten lasten yksikössä ja äiti sanoo, ettei kadu hetkeäkään päätöstä. Leo voi loistavasti, hänellä on ystäviä ja rakastava omahoitaja. Äiti kertoo kokevansa, että Leo elää kaunista, rauhallista ja arvokasta elämää.
Vertaistuki on korvaamattoman tärkeää
Vaikka jokainen lapsi on erilainen, vertaistuesta saa Leon äidin mukaan korvaamattomia voimavaroja, koska tietää toisen käyvän samoja asioita läpi. Erityislasten vanhempien kannattaa hakeutua vertaistuen piiriin, sillä se auttaa merkittävästä jaksamaan arjessa. Yksin ei pidä jäädä raskaaseen tilanteeseen, sillä apua on saatavilla. Leon ja hänen äitinsä tarina on osoitus siitä, kuinka elämä voi olla hyvää ja arvokasta, vaikka polku ei olisi se kaikkein tavanomaisin.
Lähde: Ilta-Sanomat
Teksti: Sonja
