Joskus raivon tunne voi vallata mielen niin yllättäen, että vaikka kuinka yrittäisi hallita itseään, ei siihen yksinkertaisesti kykene. Vaikka samaan aikaan tiedostaa, että on väärin antaa suuttumuksen päästä valloilleen, samaan aikaan ei voi estää sitä, että vihainen tunnetila näkyy myös ulkomaailmalle. Miksi toisinaan tuntuu siltä, että ärtymys vyöryy hyökyaaltona ylitse eikä raivon tunnetta voi hillitä, vaikka käyttäisi kaiken tahdonvoimansa?
Moni ruuhkavuosien keskellä elävä vanhempi on kokenut tunteen, jolloin päässä yksinkertaisesti napsahtaa, eikä raivoaan voi hillitä. Raivon tunne ei toki synny tyhjiössä. Usein napsahdus päässä on seurausta pidempi aikaisesta altistumisesta stressille. Jos esimerkiksi päivän aikana vanhempi on kokenut monia pieniä stressaavia tilanteita, voi lopulta jokin pieni asia yhdistyneenä kaikkiin aiempiin kuormittaviin tilanteisiin olla viimeinen pisara, joka saa maljan vuotamaan yli.
Raivon tunne voi olla kuin lumipallo, joka lähtee vierimään alas rinnettä. Vieriessään pallo kasvaa jatkuvasti suuremmaksi, kunnes se saavuttaa kriittisen massan, jonka jälkeen sitä on hyvin vaikeaa pysäyttää.
Raivon tunne tuntuu kokonaisvaltaisesti koko kehossa
Raivon tunne saa usein pulssin nousemaan, hengityksen kiihtymään ja lihakset jännittymään. Stressihormonien määrä kehossa nousee ja pään ympärillä voi tuntua puristavan pannan kaltainen paine. Jotkut ihmiset menettävät itsehillintänsä jopa niin täydellisesti, että saattavat käyttäytyä väkivaltaisesti ympäristöään kohtaan. Esimerkiksi pikaistuksissaan tehty toisen ihmisen tönäisy, läpsäisy tai lyöminen voi olla seurausta kontrolloimattomasta raivon hyökyaallosta, joka voi vyöryä ylitse odottamatta.
Tämä ei toki missään nimessä oikeutta väkivaltaista käytöstä. Toisen ihmisen läpsäisy tai lyöminen ei ole koskaan oikein tai puolusteltavissa. Hallitsemattoman raivon tunteen läsnäolo voi kuitenkin osaltaan selittää sitä, miksi normaalitilassa rauhallinen ihminen saattaa toimia yllättävillä tavoilla stressaantuessaan kriittisen pisteen ylitse. Kannattaakin tehdä kaikkensa, ettei päästä tilannetta siihen pisteeseen, ettei enää kykene hallitsemaan käytöstään.
Ihminen voi itsekin pelästyä omia reaktiotaan raivon vallassa ollessaan
Jos esimerkiksi omia lapsiaan kohtaan käyttäytyy huonosti tai jopa väkivaltaisesti, vanhemman huonon omantunnon määrä on usein valtava jälkeenpäin. Jos raivon tunne saavuttaa pisteen, jossa se purkautuu fyysisenä väkivaltana tai kontrolloimattomana huutona omia lapsia kohtaan, tämän pitäisi olla vakava varoitusmerkki vanhemmalle siitä, että asiat perheessä eivät ole kunnossa.
Tällaisessa tilanteessa on tärkeää hakea apua sen sijaan, että antaa tilanteen jatkua. Vanhemman on tärkeää oppia hillitsemään raivon tunnetta ja tunnistamaan tilanteet, jotka voivat laukaista raivon. Rauhoittumista ja itsehillintää harjoittelemalla voi onnistua tylpistämään raivon terävintä kärkeä siten, ettei tilanne eskaloidu liian pitkälle. Jos tuntuu, että ei itse selviä stressaavista tilanteista, kannattaa olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaisiin, jotka voivat ohjata eteenpäin oikeantyyppisen avun piiriin.
