Vanhempi saattaa kokea voimakasta ahdistusta, jos hänelle paljastuu, että oma lapsi kiusaa muita. Tämä saattaa saada vanhemman kyseenalaistamaan omia kykyjään kasvattajana silloinkin, kun hän ei ole tehnyt mitään väärin.
Kasvuympäristöllä on toki jonkin verran merkitystä sen kannalta, ryhtyykö lapsi kiusaamaan muita vai ei, mutta vanhemman ei silti täydy liikaa syyllistää itseään, jos oma lapsi syyllistyy kiusaamiseen. Kuitenkin on hyvä muistaa, että toisinaan kotiolosuhteilla saattaa olla merkitystä lapsen käytöksen kannalta. Iltalehden taannoisessa artikkelissa psykologian tohtori Satu Kaski toteaa, että jos lapsen perheessä puhetyyli ja tapa suhtautua muihin ihmisiin on kovin luokitteleva esimerkiksi siten, että koetaan muiden olevan alemmalla tasolla, tällä voi olla vaikutusta lapsen käytökseen muita kohtaan.
Kiusaajakin voi muuttua
Mikään kasvatustyyli ei automaattisesti tee lapsesta kiusaaja. Se, että lapsi alkaa kiusata muita, on aina monen tekijän summa. On tärkeää muistaa, että mikäli lapsi kiusaa kerran, tämä ei automaattisesti merkitse, että hän tulee aina jatkossakin kiusaamaan. Ihminen pystyy muuttumaan ja on tärkeää antaa muutokselle mahdollisuus. Varsinkin jos kyseessä on pieni lapsi, häntä pitäisi auttaa omaksumaan parempia toimintamalleja sen sijaan, että häntä pidetään menetettynä tapauksena.
Mitä nuorempana kiusaamiseen puututaan, sitä suuremmat mahdollisuudet on pystyä vaikuttamaan lapsen tuleviin toimintatapoihin. Satu Kaski toteaa, että on paljon vaikeampaa panna kuriin 15-vuotias kuin 10-vuotias. Heti kiusaamisen paljastuttua on tärkeää sanoa lapselle, että kiusaaminen on väärin ja niin ei saa tehdä.
Kaski muistuttaa myös, että syyllisyyden tunne on hyvä asia, sillä se kertoo ihmiselle, että hän on toiminut väärin. Hän jatkaa, että nämä eivät ole helppoja asioita, mutta on silti uskallettava katsoa itseään peiliin ja myöntää tehneensä virheitä. Kaski myös muistuttaa, että nämä ovat asioita, joihin voi vaikuttaa. Jos lapsi kiusaa, tämä ei merkitse, että elämä on pilalla vaan sitä, että on tarpeen muuttaa suuntaa.
Hiljainen hyväksyntä mahdollistaa kiusaamisen
Kaski muistuttaa myös, että kiusaaja vaatii aina ympärilleen hyväksyjien joukon, joka sivusta seuraamalla hiljaisella hyväksynnällään tukee kiusaamista. Kaski on sitä mieltä, että mikäli kaikki kiusatun ja kiusaajan ympärillä osoittaisivat kiusaajalle yksiselitteisesti, ettei kiusaaminen ole hyväksyttyä, kiusaaminen loppuisi. Käänteisesti tämä merkitsee, että jokainen kiusaamista hiljaa sivusta seuraava on osallinen kiusaamistilanteeseen.
Vanhempien onkin hyvä muistuttaa lapsiaan siitä, että sen lisäksi, että toisten kiusaaminen ei ole oikein, myöskään sivusta katsominen ei ole hyväksyttävää. Vaikka lapsi ei itse uskaltaisi puuttua kiusaamistapahtumaan, on tärkeää, että hän kertoo siitä luotetulle aikuiselle tai omille vanhemmilleen. Näin on pienempi todennäköisyys, että omasta lapsesta kasvaa kiusaamisen sivustakatsoja tai peräti itse kiusaaja.
Lähde: Iltalehti
Teksti: Sonja
