Usein luulisi, että jos lasta on kiusattu koulussa, hän ei koskaan kiusaisi muita, koska tietää kuinka hirvittävältä se tuntuu. Toisinaan voi kuitenkin käydä niin, että kiusatusta tuleekin kiusaaja. Mistä tämä johtuu?
Syitä siihen, miksi kiusatusta joskus tulee kiusaaja, voi olla monia. Kiusatun lapsen itsetunto on usein kiusaamisen takia heikko. Hän saattaa siksi kokea, että suojellakseen itseään hänen on esitettävä olevansa vahva. Lapsesta saattaa tuntua, että esittämällä kovempaa kuin onkaan ja muita kiusaamalla voi ylläpitää imagoa vahvuudesta.
Kiusaamisen taustalla on usein kiusaajan heikko itsetunto
Kiusaaja kokee usein tarvetta todistaa ympäristölle olevansa vahva. Kaikkia kiusaajia ei ole aiemmin kiusattu, mutta silti kiusaajien joukossa on heitäkin, jotka ovat aiemmin itse joutuneet kiusaamisen kohteeksi. Koska aiemmin kiusatun lapsen itsetunto voi olla jo valmiiksi heikko, hän saattaa siksi olla altis tilaisuuden tullen ryhtyä kiusaamaan muita, koska tämä luo mielikuvan vahvuudesta.
Aiemmin kiusattu lapsi saattaa esimerkiksi kokea, että jos yllättäen hän pääseekin kiusaajien porukkaan mukaan, tämä merkitsee tietynlaista arvonnousua sosiaalisessa hierarkiassa. Hän saattaa myös kokea, että kiusaajana oleminen on turvallisempaa siksi, että tällöin häntä itseään ei kiusata. Hän saattaa myös mielistellä kiusaajia ja yrittää päästä kiusaajien joukkoon näyttämällä, että hän kykenee myös kiusaamaan muita.
Lapsen itsetuntoa voi vahvistaa kehumalla häntä oikeissa kohdissa
Eräs tehokas keino yrittää ehkäistä lapsen ajautumista kiusatusta kiusaajaksi on pyrkiä vahvistamaan hänen itsetuntoaan. Vanhempien kannattaa pyrkiä antamaan lapselle mahdollisimman paljon positiivisia kokemuksia ja kehua häntä hänen ominaisuuksiensa ja taitojensa vuoksi. Jokainen lapsi on hyvä jossakin. On tärkeää, että kehuminen on aitoa, sillä lapsi vaistoaa helposti, jos vanhempi vain yrittää piristää häntä sanomalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. jos lasta kehuu aiheetta, hän saattaa menettää uskonsa kehumiseen yleisesti, mikä tekee hänen piristämisestään kehujen avulla myöhemmin vaikeampaa. Kannattaakin siksi pitäytyä totuudessa.
Jokainen lapsi on persoonallisuudeltaan erilainen, ja jokaisen persoonallisuudessa on myös asioita, joista voi kehua. Vaikka lapsi olisi esimerkiksi ujo, hän saattaa olla taiteellisesti lahjakas. Tällöin tästä lahjakkuudesta voi häntä kehua. Toisaalta vaikka lapsi ei olisi taiteellisesti lahjakas, hän saattaa olla kiusaamisesta huolimatta sosiaalisesti lahjakas ja kyetä keskustelemaan monista aiheista esimerkiksi vanhempien sukulaisten kanssa. Tällöin häntä voi kehua tästä kyvystä. Lapsi kyllä tunnistaa nämä omat ominaisuutensa ja tietää, että vanhempi kehuu häntä aiheesta. Tällöin kehu lämmittää eniten sydäntä.
