Ihmisillä on vaihteleva suhtautuminen oman varakkuuden näyttämiseen. Joillekin on tärkeää antaa ulospäin sellainen kuva, että itsellä ja perheellä menee taloudellisesti hyvin. Jos lapsuudenkodissa on annettu varakkuuden näkyä ulospäin, lapsella saattaa aikuisiässä olla tunne, että hänen on toimittava samoin. Jos lapsi ei aikuisena olekaan niin varakas, että kykenisi hankkimaan samanlaisia statussymboleja kuin lapsuudenkodissaan on ollut, voi se aiheuttaa ahdistusta.
Varakkuutta voi näyttää ulospäin hienoilla autoilla, vaatteilla, harrastuksilla ja muilla erilaisilla indikaattoreilla. Jos ihminen kokee arvonsa olevan sidottu siihen, kuinka paljon hänellä on varallisuutta, hän voi kokea, että on vaikutettava ulospäin varakkaalta silloinkin, vaikkei todellisuudessa olisikaan rahaa. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi velkarahalla ostella kalliita esineitä, autoja ja muita statussymboleita, jotta ympäristölle syntyisi kuva varakkuudesta. Pidemmän päälle hänellä ei ehkä kuitenkaan ole mahdollisuutta ylläpitää tällaista elämäntyyliä, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia velkaantumisen muodossa.
Kannattaisikin jo nuoresta asti omaksua ajattelutapa, jonka mukaan onnellisuus ei ole sidottu varallisuuteen tai ympäristön mielipiteeseen itsestä. Tällöin ihmiselle ei suuremmalla todennäköisyydellä aikuisuudessakaan tule tarvetta esittää ympäristölleen muuta kuin mitä hän todellisuudessa on.
Kaikilla ihmisillä tai perheillä ei ole tarvetta korostaa varakkuuttaan
Toisinaan ihminen saattaa olla hyvinkin varakas, mutta pukeutua ja käyttäytyä siten, ettei ympäristölle tule edes mieleen, että hänellä on rahaa. Ylen artikkelissa kerrotaan varakkaasta miehestä, joka pukeutuu risaisiin vaatteisiin ja ajaa vanhalla autolla. Mies kertoo kokevansa ahdistavana elämäntyylin, johon kuuluu varakkuuden näyttäminen materian avulla. Kaikilla ei ole tarvetta alleviivata muille taloudellista tilannettaan.
Varakkuutta ei toki tarvitse piilotella tai hävetä. Vanhempien kannattaa kuitenkin miettiä, minkälaisen mallin he haluavat lapselleen antaa. Jos lapsuudenkoti on varakas ja lapsi tottuu ylelliseen elämäntyyliin kyseenalaistamatta sitä, hän saattaa pitää onnellisuuden mittarina sitä, että kykenee aikuisuudessakin jatkamaan samanlaista elämäntyyliä. Mikäli elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, jotka vaikuttavat varallisuuteen, lapsi voi altistua helpommin aikuisiässä esimerkiksi masennukselle ja erilaisille ahdistaville tunteille, jos hän yhdistää onnellisuuden tunteen tietyntasoiseen varallisuuteen.
Vanhempien kannattaa opettaa lapselle jo pienenä, että ihmiset ja perheet ovat erilaisia, toiset ovat varakkaita ja toiset eivät, eikä varallisuus määritä ihmisten arvoa. Köyhempiä perheitä ei tule katsoa pitkin nenänvartta tai ilmaista olevansa heidän yläpuolellaan. Lapset oppivat usein vanhemmiltaan tavan, jolla muihin ihmisiin suhtaudutaan. Jos vanhemmat puhuvat kotona alentuvaan sävyyn vähemmän varakkaista ihmisistä, tämä voi vahvistaa lapsen mielessä ajatusta, että varallisuus on konkreettisesti linkittynyt ihmisarvoon ja onnellisuuden tunteeseen.
Tällainen ajattelutapa voi asettaa lapsen haavoittuvan asemaan myöhemmässä elämässä tilanteissa, joissa hänestä riippumattomista syistä hänen varallisuutensa esimerkiksi katoaa. Huomattavasti vahvemmassa asemassa henkisesti on sellainen lapsi, joka on lapsuudenkodissaan oppinut, että onnellisuus ei linkity suoraan rahaan ja materiaan, ja että myös vähemmän varakkaana voi elää onnellista elämää.
Teksti: Sonja
