Ylen artikkelissa kerrotaan kaverivanhemmuudeksi kutsutusta kasvatustyylistä, jossa vanhempi ei anna lapselle käskyjä tai määräyksiä, vaan antaa lapsen osallistua päätöksentekoon arjen valintoja tehtäessä. Joidenkin kohdalla tällainen kasvatustyyli voi toimia hyvin. Toisaalta jos lapsi ei ole tottunut ottamaan vanhemman ohjeita ja määräyksiä vastaan nuorella iällä, tämä voi aiheuttaa hänelle ongelmia myöhemmin.
Ylen artikkelissa tietokirjailija ja steinerkoulun rehtori Jarno Paalasmaa toteaa, että kaverivanhemmuus on huolestuttavasti yleistynyt ilmiö. Hänen mukaansa tämäntyyppisiä perheitä tapaa nykyään enemmän kuin aikaisemmin. Kaverivanhemmuudessa vanhempi pyrkii olemaan lapselle mieliksi ja kysyy jatkuvasti tämän mielipidettä asioihin.
Jos lapsi saa kiukkukohtauksen kaupan karkkihyllyn luona ja alkaa vaatimaan makeisia, kaverivanhempi antaa periksi ja ostaa lapselle makeisia. Vanhemmalla olisi kuitenkin myös vaihtoehtona olla antamatta periksi tai esimerkiksi ostaa makeiset, mutta antaa lapsen syödä ne vasta karkkipäivänä.
Kaverivanhempi ei itse tee päätöksiä, vaan antaa lapsen päättää asioista
Päätöksien tekeminen voi olla pienelle lapselle hyvin kuormittavaa ja stressaavaa, vaikka tämä ei välttämättä tule kaverivanhemman mieleen. Lapsi kaipaa rajoja ja voi kokea olonsa epävarmaksi, jos aikuinen ei kerro hänelle, kuinka eri tilanteissa tulee toimia.
Jarno Paalasmaan mukaan kaverivanhemmuudesta tulee lapselle turvattomuuden kokemus, koska vanhempi on luovuttanut päätösvallan lapselle. Kaverivanhempi siis tavallaan pakottaa lapsensa aikuistumaan liian nopeasti. Aikuisen tehtävä kuitenkin olisi olla aikuinen ja lapsen tehtävä olla lapsi. Paalasmaa toteaa, että lapsi kyllä löytää kavereita muualtakin, esimerkiksi päiväkodista tai koulusta.
Kaverivanhempi toimii Paalasmaan mukaan siten kuin toimii, koska hän haluaa vältellä epämiellyttäviä tilanteita. Lapselle periksi antaminen voi vaikuttaa vanhemmasta helpoimmalta tieltä ulos hankalasta tilanteesta. Paalasmaa näkee kaverivanhemmuudesta kuitenkin pahimmillaan seuraavan lapselle monenlaisia ongelmia aikuisuudessa. Lapsesta voi esimerkiksi kasvaa itsekäs aikuinen, joka kohtaa ongelmia tilanteissa, joissa hänen tulisi osata käsitellä pettymyksiä tai tulla toimeen auktoriteettien kanssa työpaikalla. Hänellä voi myös olla vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa.
Paalasmaa toteaa ymmärtävänsä, että kaverivanhempien tarkoitusperät ovat hyvät. Vanhempi rakastaa lastaan eikä halua tälle mitään pahaa. Lapsi kuitenkin hyötyy siitä, jos hänelle asetetaan rajoja vanhemman toimesta. Paalasmaa muistuttaa, että vanhemman tulee myös olla armollinen itselleen. Lapsen kasvatus ei ole helppoa ja jokainen tekee välillä virheitä.
Toisaalta joidenkin lasten kohdalla kaverivanhemmuus voi toimia hyvin. Toiset vanhemmat kokevat, että lapsen kanssa pystyy hyvin keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista eri tilanteissa ja lapsen voi antaa osallistua valintojen tekemisiiin. Tämä toki edellyttää, että lapsi on iältään ja luonteeltaan sellainen, että hän kykenee tällaiseen rakentavaan keskusteluun aikuisen kanssa.
Mitä mieltä sinä olet kaverivanhemmuudesta kasvatustyylinä?
Lähde: Yle
Teksti: Sonja
