Monessa lapsiperheessä on tuttua se, että ruoka-aikaan lapsi ei suostu syömään vaikkapa kukkakaalia, mutta peruna tai makaroni puolestaan maistuu. Valikoiva syöminen onkin hyvin tavallinen ilmiö.
Vanhempien kärsivällisyys voi olla koetuksella, kun lapsi järjestelmällisesti kieltäytyy syömästä tiettyjä ruokia. Ennen tällaista kutsuttiin nirsoiluksi, mutta sen sijaan nykyään käytetään nimitystä valikoiva syöminen.
”Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi kieltäytyy syömästä jotakin ruokaa. Tähän on siirrytty, koska valikoiva syöminen on terminä neutraalimpi kuin negatiivisemmin latautunut nirsoilu”, kertoo ravitsemusterapeutti Päivi Lassila Terveystalosta.
Lapsi voi vältellä tiettyjä ruokia niiden ulkonäön, tuoksun tai koostumuksen vuoksi, eli ruoka ei tunnu mukavalta suussa.
”Osa syömisen opettelua on se, että opitaan sietämään erilaisia ruoan rakenteita”, Lassila muistuttaa.
Terveystalon mukaan eri syötävistä eniten vaikeuksia aiheuttavat karvaat kasvikset, kuten parsakaali, kun taas vähänkään makealle maistuvia kasviksia (esimerkiksi bataatti ja palsternakka) lapset oppivat syömään helpommin. Monet lapset karttavat myös kokolihaa.
Valikoiva syöminen ei ole tahallista
Valikoivaan syömiseen on hyvä kiinnittää huomiota, jos sen vuoksi jokin ruoka-aineryhmä (esimerkiksi kasvikset) puuttuu kokonaan lapsen ruokavaliosta. Jos lapsen paino- tai pituuskasvussa havaitaan hidastumista tai ruokailutilanteet muuttuvat hyvin vaikeaksi, on tilanteeseen tärkeä lähteä hakemaan ratkaisuja, ja tuolloin esimerkiksi ravitsemusterapeutin apu voi olla tarpeen.
Valikoivaa syömistä esiintyy eniten alle kouluikäisillä lapsilla. Ilmiö on hyvin tavallinen ja se voi ilmaantua jo taaperoiässä, kun lapsi alkaa syödä samoja ruokia muun perheen kanssa.
”Vanhempana on hyvä muistaa, että lapset eivät nirsoile tahallaan – kyse on usein uutuudenpelosta tai esimerkiksi aistiyliherkkyydestä. Toki mukana voi olla myös yksilöllisen temperamentin tuomaa varautuneisuutta”, Lassila huomauttaa.
Joskus valikoivan syömisen taustalla voi olla ARFID-syömishäiriö, johon liittyy hyvin valikoivaa ja rajoittunutta syömistä. Kyseessä on melko harvinainen ja huonosti tunnettu syömishäiriö, jossa syöminen syystä tai toisesta pelottaa, inhottaa tai ei vain kiinnosta.
Kehuja ja osallistamista
Lapsen makumieltymykset muuttuvat hiljalleen. Ruuhkavuodet onkin kertonut aiemmin, että tavallinen valikoivuus voi vaata 15-20 maistamiskertaa ennen kuin lapsi oppii syömään jotain uutta ruokaa.
Uusia ruokia opetellessa maistelua kannattaa harjoitella yhdessä positiivisessa ilmapiirissä ilman pakkoa tai painostusta. Lasta kannattaa kehua ja jos lapsi ei halua laittaa ruokaa suuhunsa, voi häntä kehottaa edes nuuhkaisemaan sitä tai tunnustelemaan sitä kädellään; ruokarohkeus karttuu pienin askelin.
Uusia ruoka-aineita voi tehdä tutummaksi yhdistämällä niitä sellaisiin makuihin, joista lapsi jo pitää. Terveystalo vinkkaa tarjoamaan esimerkiksi parsakaalin kanssa hilloa, johon lapsi voi dipata kasviksen. Vanhempien on kuitenkin hyvä muistaa, ettei lapsen tarvitse pitää kaikesta eikä kaikkea tarvitse edes maistaa.
Yksi valikoivaa syömistä helpottava keino on myös osallistaa lapsi keittiöpuuhiin. Eli lapsi voi olla vaikuttamassa viikon ruokalistaan, hän on mukana kaupassa ja voi ikätasolle sopivalla tavalla osallistua ruoanlaittoon. Kun lapsi saa näin tutustua ruokaan muiden aistien kautta, maistaminen helpottuu.
Lähde: Terveystalo
Teksti: Miia
