Monissa perheissä kerrotaan lapsille iltasatuja. Usein vanhempi lukee sadun kirjasta tai keksii sellaisen päästään. Onko teidän perheessänne kokeiltu myös sellaista vaihtoehtoa, että lapsi kertoo välillä vanhemmilleen itse keksimiään iltasatuja?
Lapsen luovuutta voi kehittää monin erilaisin tavoin jo varhaisista vuosista lähtien. Eräs hyvä keino kehittää luovaa ajattelukykyä ja mielikuvitusta on lapsen kannustaminen omien tarinoiden ideoimiseen ja kertomiseen.
Vanhemmat ovat saattaneet tottua lukemaan lapselle iltaisin tietyt sadut tietyistä kirjoista. On toki tärkeää lukea lapselle tarinoita lastenkirjoista. Sadut toimivat perustana, jonka pohjalta lapsi voi ideoida mielikuvitusleikkejään ja kehittää ajatteluaan. Välillä voi kuitenkin kokeilla myös erilaista vaihtoehtoa illan satuhetkeen. Sen sijaan, että vanhempi lukisi lapselle kirjasta sadun, lapsi voi kertoa vanhemmalle kokonaan oman tarinan.
Jos lapsi ei keksi omaa itsenäistä tarinaa, hän voi vaihtoehtoisesti esimerkiksi kertoa, kuinka tarina hänen mielestään voisi jatkua hänen lempikirjansa päättymishetken jälkeen. Jos esimerkiksi lapsen lempikirjassa sankarit seikkailevat ja tarina päättyy onnellisesti, vanhempi voi kysyä lapselta, mitä hän ajattelee sankarien tekevän seuraavana päivänä tarinan päättymisen jälkeen. Tällä tavoin lapsi voi aktivoitua itse miettimään mahdollista tarinan kulkua.
Kun lapsi kertoo tarinaa, vanhempi voi kysellä häneltä erilaisia siihen liittyviä asioita. Tällaisia kysymyksiä voivat olla esimerkiksi minkälaisessa ympäristössä sankarit juuri sillä hetkellä ovat, mitä tavaroita tai huonekaluja heidän ympärillään on, onko ilta vai aamu, ja muita tämänkaltaisia asioita. Kysymykset stimuloivat lapsen mielikuvitusta, kun hän mielessään rakentaa tarinaa.
Kun lapsi kertoo vanhemmalle satua, hän joutuu myös samalla miettimään, millaisilla sanoilla ja lauseilla hän välittää tarinaa vanhemmalle, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin hänen mielessään olevaa kuvaa. Kaikki tällaiset asiat kehittävät lapsen luovuutta.
Lapsen ensimmäiset omat tarinat voivat olla hyvin yksinkertaisia ja hapuilevia. Ajan kanssa tarinat kuitenkin usein muuttuvat monimutkaisemmiksi ja selkeämmiksi. Näin vanhempi voi seurata lapsen mielikuvituksen kehittymistä.
Lapsen kanssa voi myös kertoa tarinaa yhdessä
Jos lapsen mielenkiinto tai osaaminen ei vielä riitä ideoimaan itsenäisesti koko tarinaa, vanhempi voi kertoa tarinaa lapsen kanssa vuorotellen. Vanhempi voi asettaa tarinalle kehykset esimerkiksi kertomalla, miten tarina alkaa. Tämän jälkeen lapselle voi antaa erilaisia vaihtoehtoja siitä, mitä sankareille tapahtuu. Astuvatko he esimerkiksi junaan vai laivaan, jos molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia? Suuntaako laiva matkansa pohjoiseen jäävuorien keskelle, vaiko etelään palmusaarten äärelle? Minkälaisia eläimiä laivan matkustajat kohtaavat näissä paikoissa?
Lapsen kanssa voi luoda oman mielikuvitusmaailman, jonne iltaisin aina yhdessä palataan, ja jonka tapahtumia voi yhdessä tällä tavoin rakentaa. Sen lisäksi, että tämä harjoittaa lapsen luovuutta, jää tällaisista yhteisistä satuhetkistä lapsen mieleen lämpimiä lapsuusmuistoja jännittävistä hetkistä vanhemman kanssa.
Onko teidän perheessänne harrastettu lasten itsensä kertomia iltasatuja?
Teksti: Sonja
