Onko perheenne lähipiirissä hoitokodissa asuvia vanhuksia, joiden luona haluaisitte vierailla, mutta syystä tai toisesta tämä on hankalaa? Hoitokodissa olevalle isovanhemmalle tai muulle vanhalle sukulaiselle voi myös soittaa säännöllisesti yhdessä lasten kanssa, mikäli vierailut eivät onnistu helposti.
Jos esimerkiksi isovanhempi on vanhainkodissa, eikä hänen luonaan ole etäisyyden tai muiden syiden takia mahdollista vierailla usein, vanhus ilahtuu usein lähes yhtä paljon puhelinsoitosta kuin fyysisestä vierailusta. Varsinkin jos vanhus kärsii muistisairaudesta, harvoin tapahtuvat vierailut eivät välttämättä jää niin hyvin hänen mieleensä, mutta jos säännöllisistä puhelinsoitoista tulee osa hänen arkirutiiniaan, ne saattavat tuoda paljon iloa.
Toki paljon riippuu siitä, kuinka pitkälle esimerkiksi muistisairaus on edennyt. Kovin pitkälle edenneessä sairaudessa muistin kesto on niin lyhyt, että hetkeä aiemmin tapahtunut soittokaan ei usein jää mieleen. Kuitenkin soiton hetkellä vanhuksen olo on saattanut olla onnellinen hänen puhuessaan läheisensä kanssa.
Hyvä olo voi kestää pitkään puhelun jälkeen
Kun ihminen kokee onnellisuuden tunteita, kehossa erittyy mielihyvähormoneja, joiden vaikutus voi tuntua hyvänä olona myös puhelun jälkeen, vaikkei vanhus muistaisikaan, että on puhunut puhelimessa läheisen kanssa. Samalla tavalla esimerkiksi juoksulenkin jälkeen kehossa erittyy endorfiineja, jolloin hyvän olon tunne säilyy pitkään lenkin jälkeen. Tämä on eräs syy siihen, miksi niin moni rakastaa lenkkeilyä.
Muistisairaan vanhuksen kohdalla ei siis kannata ajatella, että hänelle on hyödytöntä soittaa tai hänen luonaan on turha vierailla, koska hän ei kuitenkaan muista tapahtumaa jälkeenpäin. Tapahtuman hetkellä hän on onnellinen ja onnellisuuden tunteesta voi jäädä kaikuja hänen kehoonsa ja mieleensä myös puhelun jälkeen, vaikka varsinaista muistijälkeä tapahtumasta ei tallennu.
Vaikka isovanhempi ei muistaisi puhelua, se voi silti olla hänen viikkonsa onnellisin hetki
Kannattaakin ottaa tavaksi yhdessä lasten kanssa soittaa esimerkiksi viikottain puhelu hoitokodissa asuvalle mummille tai vaarille. Puhelu voi olla isovanhemman viikon tärkein tapahtuma. Hoitajat avustavat mielellään tilanteissa viemällä puhelimen vanhuksen käteen ja odottamalla puhelun loppumista vieressä, jos vanhus on kovin huonokuntoinen. Tällaiset pienet hetket ovat arvokkaita hyvänmielentuojia läheiselle.
Kun lapset ovat vanhempiensa kanssa oppineet tekemään tällaisia pieniä mutta merkittäviä tekoja, on todennäköisempää, että vanhempien itse ollessa ikääntyneitä omat lapset saattavat myös soitella heille useammin. Vanhemmilla on mahdollisuus opettaa lapsilleen tämänkaltaisten asioiden ohella myös monia muita tärkeitä arjen pieniä hyviä tekoja, joita voi tehdä läheisille ja vieraille. Lapsi vie nämä opit mukaansa aikuisuuteen ja osaa silloin itsekin vuorostaan luoda hyvää mieltä ympärillä oleville läheisille sekä myös vieraammille ihmisille.
Teksti: Sonja
