Milloin on syytä katkaista välit toksiseen perheenjäseneen?

Kuva: Pexels/ Anna Shvets

Perhe voi olla paras tai pahin, lämmin tai kylmä, välittävä tai toksinen. Perhe voi olla myös jotain siltä väliltä. Suhteet omiin perheenjäseniin saattavat olla monimutkaisia. Pohdimme artikkelissa, milloin olisi syytä katkaista välit omaan perheenjäseneen sekä käydään läpi syitä erilaisten toksisten perhetilanteiden taustalta.

Ei ole laisinkaan epätavallista, että perheestä löytyy yksi erittäin toksinen perheenjäsen, joka aiheuttaa riitoja, manipuloi toisia ja ajattelee vain itseään. Pitäisi olla yhteinen asia asettaa tällaiselle perheenjäsenelle rajat, mutta joskus voit olla ainoa, joka siihen kykenee.

Tällöin kannattaa punnita asian eri puolet, yrittää vielä kerran saada muut mukaan ja tehdä päätös rajojen asettamisesta sekä mahdollisesta välien katkaisemisesta. Tällainen tilanne on yleistä esimerkiksi jonkun perheenjäsenen vakavan päihde- tai peliriippuvuuden takia.

Tyypillinen kriisi perheessä on, että joku lapsista alkaa aikuisiällä voida huonosti ja hakeutuu terapiaan. Sen myötä perheen ehkä vaietutkin salaisuudet nousevat pintaan ja vaikea perhedynamiikka sekä toimintatavat alkavat aueta.

”Perhedynamiikkaan liittyvät myös roolit, joita vanhemmat tiedostamattaan delegoivat lapsille: yhdeltä odotetaan aina luotettavuutta ja vastuuntuntoa, toiselle on annettu harmittoman huithapelin rooli ja kolmatta pidetään ikuisena häviäjänä. Dynamiikka muuttuu usein vasta, kun kriisi laittaa roolijärjestyksen sekaisin,” kertoo psykoterapeutti ja tietokirjailija Katriina Järvinen.

Keinoja hankaliin perhetilanteisiin

Jos joku perheenjäsen aiheuttaa sinulle jatkuvaa mielipahaa ja pelkkää ahdistusta tai on käyttäytynyt sinua kohtaan väärin, on sinulla täysi oikeus katkaista häneen välit. Se voi olla prosessina surullinen ja hankala, mutta on kuitenkin loppujen lopuksi parasta sinun kannaltasi. Muista, että sinulla on oikeus onnellisuuteen ja mielen hyvinvointiin. Sinun ei tarvitse kestää henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jatkuvaa piikittelyä tai olla aina se, joka kannattelee muita.

Tulehtuneet suhteet omien perheenjäsenten kanssa ovat vaikeita tilanteita. Mikäli joku perheenjäsen satuttaa sinua toistuvasti, puhu asiasta suoraan kyseiselle henkilölle. Tilannetta on syytä lähteä ensin selvittämään avoimen keskustelun avulla. Jos se ei tuota tulosta, kannattaa ottaa hieman etäisyyttä ja vetää sopivat rajat.

Mikäli keskustelu ja rajojen vetäminen eivät auta laisinkaan, on syytä pohtia, joudutko katkaisemaan välit joksikin aikaa tai kokonaan toksiseen perheenjäseneen. Voit joutua tekemään näin, vaikka kyseessä olisi oma isä, äiti, veli, sisko tai esimerkiksi täti. Välien katkaiseminen on radikaali teko, mutta joskus se on välttämätöntä, jotta erittäin tulehtunut tilanne helpottaisi.

Suurin osa ei haluaisi katkaista välejä omaan perheenjäseneen, jonka kanssa on yhteinen perhe ja sukulaiset. Se voi tuntua haastavammalta kuin esimerkiksi välien katkaiseminen ystävään, koska tilanne voi vaikuttaa myös suhteeseesi muihin perheenjäseniin. Se voi lähentää tai viilentää välejäsi muiden kanssa. Sillä voi olla vaikutusta siihen, ketä kutsutaan jatkossa perhetapaamisiin tai suvun juhliin.

Mitä tehdä hankalalle suhteelle omaan vanhempaansa?

Kulttuurissamme vaaditaan sitä, että lapset kunnioittavat vanhempiaan. Järvisen mukaan ajatus on liiankin syvällä suomalaisissa, se juontaa juurensa sota-aikoihin asti. Silloin monet vanhemmat purkivat kokemaansa ahdistustaan sota-ajoista omiin lapsiinsa henkisen ja fyysisen väkivallan eri muodoissa. Aikoinaan asioista ei saanut puhua, vaan muut saattoivat painostaa kärsinyttä osapuolta vaikenemaan, koska sitä pidettiin henkisenä kypsyytenä.

Järvisen mukaan lapsen ei tarvitse loputtomasti ymmärtää huonosti käyttäytyvää vanhempaansa tai antaa hänelle anteeksi vain siksi, että vanhempi on perheenjäsen ja hänen mielensä parantuisi. Jos lapsi kokee haluavansa antaa vanhemmalleen anteeksi, sen tulisi tuntua hänestä hyvältä ajatukselta. Mikäli vanhempi ei kadu tekojaan, anteeksianto keventää vain vanhemman mieltä, mutta lapsen paha olo jää jäljelle.

Anteeksiannon tulisikin olla vastavuoroinen prosessi. Vaikka jotkut terapeutitkin sanovat anteeksiannon olevan edellytys sille, että uhri pystyy jatkamaan elämäänsä. Järvisen mukaan ajatus on kuitenkin kyseenalainen. Hänen mielestään ihminen voi päästä yli hankalasta lapsuudestaan ja elää onnellisena ilman, että hän antaisi vanhemmalleen kaiken anteeksi.

Välien selvittäminen vanhempien kanssa saattaa olla mahdoton tehtävä, jos vanhempi ei kunnioita lastaan ja häiritsee tämän elämää tai ryhtyy marttyyriksi ja puhuu vain omasta kärsimyksestään. Nämä samat esimerkit pätevät myös muissakin ihmissuhteissa ja muiden perheenjäsenten kanssa.

Sairauksien kohdalla tilanne on usein hankalampi. Tällöin joudutaan pohtimaan, kuinka pitkälle ymmärtää perheenjäsenen sairautta. Tällaisia sairauksia voivat olla vakavat mielenterveyshäiriöt ja erilaiset riippuvuudet. Vakavasti sairaankaan kohdalla, perheenjäseneltä ei tarvitse sietää kuitenkaan huonoa tai jopa myrkyllistä käytöstä. Sairaus ei oikeuta olemaan paha muita kohtaan.

Joskus vaikeissa perhesuhteissa voidaan tarvita ammattiapua, kuten terapiaa. Jos tilanne on äärimmäisen kriisiytynyt, voi apua pyytää kriisikeskukselta. Esimerkiksi juhlapyhät saattavat olla sellaisia aikoja, jolloin tilanteet voivat kärjistyä kriisiin asti. Nimittäin tuolloin koko perhe kokoontuu saman katon alle ja vakavista ongelmistaan huolimatta yrittää viettää yhdessä juhlapyhiä. Mahdollinen alkoholin käyttö voi pahentaa tilannetta entisestään.

Onko sinulla vakavia vaikeuksia jonkun perheenjäsenen kohdalla? Miten ajattelit yrittää ratkaista tilanteen?

Lähteet: Askel terveyteen, ET-lehti, Kotiliesi

Teksti: Anne-Mari Valta

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.