Saako tyttöjä kutsua tytöiksi ja poikia pojiksi – Mentiinkö sukupuolineutraaliudessa liian pitkälle?

Kuva: Pexels/ Vika Glitter

Suomessa oli jonkin aikaa sitten vallalla sukupuolineutraalikasvatus. Sittemmin se on muutettu sukupuolitetoiseksikasvatukseksi, joka on eri asia. Lasten psykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen kritisoi sukupuolineutraalia kasvatusta ja sitä, että sukupuolieroja pyrittiin hämärtämään. Hän sanoo, että sukupuoli on kiinteä osa identiteettiä ja lapsen ruumiinkuvaa. Hän ei ymmärrä sitä, miksi lasta ei saisi nimetä pojaksi tai tytöksi.

”Se on ihan höpöhöpöä. Sukupuolikysymys on luovuttamaton osa identiteettiä. Ajatus siitä, että häivytämme tyttönä tai poikana olemisen, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin. Minua on aina kismittänyt se, että nämä asiat eivät lähde lapsesta, vaan se on ylhäältä annettua, että nyt pitää ajatella näin,” sanoo Sinkkonen.

Samoilla linjoilla on myös Perjantai-keskusteluohjelman vieraana ollut lastenpsykiatrian professori Kaija Puura: ”Sukupuolitietoisella kasvatuksella ei saada vahinkoa aikaan, mutta totuuden muuntelu voi haitata lapsen kehitystä, siis jos häivytetään se, että on olemassa tyttöjä ja poikia.”

Asiaa voi pohtia myös tällä tavalla: entä jos vammaiset alkaisivat vaatia, että koska heillä on pyörätuoli, sitä täytyy alkaa tarjota kaikille vaihtoehtona kävelylle. Sehän on sama asia kuin, mihin aikaisemmalla sukupuolineutraaliudella pyrittiin.

Sukupuolineutraalikasvatus on nyt sukupuolitietoisuutta

Tilanne on kuitenkin muuttunut ja kouluissa aiemmin opetussuunnitelmissa kirjattuna ollut sukupuolineutraalikasvatus on poistettu ja korvattu sukupuolitietoisuuden käsitteellä. Setan mukaan aikaisempi pyrkimys sukupuolineutraliuuteen on aiheuttanut sukupuolisokeutta. Sen mukana on tullut ajattelutapoja ja käytäntöjä, jossa opettajat ja kasvattajat ovat unohtaneet sukupuolen merkityksen ja sen vaikutukset. Nimittäin sukupuolineutraalius on ajattelutapa, jossa sukupuolta ja sen merkityksiä ei oteta huomioon.

Nykyään Setan tavoitteena onkin edistää sukupuolineutraaliuden sijaan sukupuolitietoista- ja sensitiivistä kasvatusta. Se tarkoittaa sitä, että kasvatuksessa otetaan huomioon sukupuolinormit ja niiden vaikutukset niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Tarkoituksena on tehdä tilaa jokaiselle lapselle olla juuri sellaisia tyttöjä ja poikia tai muilla tavoilla itsensä määrittäviä lapsia kuin he ovat. Setan mukaan jokainen lapsi tulisi tulla nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan.

On kuitenkin kiinnitettävä huomiota ahtaisiin ja tiukkoihin sukupuolinormeihin, jotka rajoittavat kaikkien ihmisten elämää ja valintoja. Sellaiset tiukat sukupuolinormit vaikuttavat siihen, millaisten leikkien ja pelien ajattelemme olevan sopivampia tytöille tai pojille. Se vaikuttaa myös siihen, millaisiin ammatteihin minkäkin sukupuolen edustajien tulisi meidän mielestä päätyä. Onkin tärkeää havaita ja puuttua näihin tiukkoihin sukupuolinormeihin.

Sukupuolitietoinen ajattelutapa

Sukupuolitietoinen ajattelutapa hyödyttää niin sukupuolivähemmistöjä kuin enemmistöäkin, koska tiukat sukupuolinormit voivat ahdistaa yhtä hyvin molempia. Esimerkiksi herkän ja tanssin eri muodoista pitävän pojan voi olla vaikeaa istua maskuliinisiin sukupuolinormeihin pojista. Samoin myös meikeistä ja hepeneistä piittamattomalle poikatytölle eivät välttämättä sovi tiukat sukupuolinormit, jossa kaikkien tyttöjen kuvitellaan pitävän kauneudenhoidosta ja mekoista.

Sukupuolitietoisessa kasvatuksessa ei yritetä unohtaa sukupuolia, kuten tyttönä ja poikana olemista, vaan häivyttää ahtaita ennakkoluuloja ja sukupuolinormeja. Lisäksi halutaan tuoda esille sukupuolien moninaisuus ja erilaiset kokemukset sukupuolesta.

Kriitikoilla menee usein sekaisin sukupuolineutraalius ja sukupuolitietoinen kasvatus. Se voi toki johtua myös siitä, että aluksi Seta ajoi sukupuolineutraalia kasvatusta. Kysymys kuuluukin pysyvätkö kaikki mukana muutosten tuulissa ja erilaisten terminologioiden vaihtuessa? Esimerkiksi Helsingissä järjestettiin lapsille sukupuolineutraalit urheilukisat. Ilmeisesti sukupuolineutraaliajattelu ehti mennä joillakin liian pitkälle.

Sukupuolineutraali ja sukupuolitietoinen kasvatus eroavat siis toisistaan. Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo on sanonut, että ”Sukupuolineutraaliuden vaatimus ei ole enää tätä päivää. Suomessa ei myöskään yksikään järjestö, viranomainen tai asiantuntijataho ole linjannut, etteikö lapsia saisi kutsua tytöiksi tai pojiksi. Sukupuolitietoisessa ja sukupuolisensitiivisessä ajattelussa on kyse ihan muusta”.

Seta on itse ottanut askeleen pois sukupuolineutraliudesta ja vaihtanut ajattelunsa sukupuolitietoiseen- ja sensitiiviseen kasvatukseen. Eikö sekin jo kerro siitä, että jossain vaiheessa todellakin mentiin liian pitkälle? Voidaankin pohtia sitä, miten näin pääsi käymään ja vastaavat erehdykset voitaisiin jatkossa välttää. Kyse on kuitenkin meidän lapsista, jotka eivät saa olla aikuisten pelinappuloita.

Tiesitkö sukupuolineutraalin ja sukupuolitietoisen kasvatuksen eroista? Mentiinkö sukupuolineutraaliudessa mielestäsi jossain vaiheessa liian pitkälle?

Lähteet: Ilta-Sanomat, Seta, Yle

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.

    Array
(
    [0] => thumbnail
    [1] => medium
    [2] => medium_large
    [3] => large
    [4] => 1536x1536
    [5] => 2048x2048
    [6] => vp_sm
    [7] => vp_md
    [8] => vp_lg
    [9] => vp_xl
    [10] => vp_sm_popup
    [11] => vp_md_popup
    [12] => vp_xl_popup
)