Niin sanotussa ”kaverivanhemmuudessa” vanhempi ei anna lapselle määräyksiä, vaan neuvottelee tämän kanssa kaikesta. Lapsi ei joudu tekemään itselleen epämiellyttäviä asioita, kuten esimerkiksi maistamaan ruokaa, jota ei halua maistaa. Jos lapsi ei kohtaa koskaan pettymyksiä, tämä voi olla hänelle haitallista monin tavoin. Tekisikö mielesi puuttua sivusta näkemääsi lapsen kyseenalaiseen kasvatukseen, mutta et kehtaa ottaa asiaa esille vanhemman kanssa?
Suomalaiset eivät usein mielellään halua sekaantua muiden asioihin, vaikka mielessään ajattelisivatkin joidenkin toimivan hivenen hölmösti. Jos kyseessä on selkeästi vahingollinen käyttäytymistapa, kuten esimerkiksi fyysinen väkivalta lasta kohtaan, tällöin uskalletaan helpommin mennä tilanteeseen väliin ja tehdä lastensuojeluilmoitus tai soittaa poliisille. Jos kyseessä on vähemmän vakavaksi mielletty asia, kynnys antaa toiselle vanhemmalle ohjeita lapsen kasvatukseen liittyen voi olla korkeammalla.
Kuitenkin tällaisessakin tilanteessa kannattaisi rohkeasti uskaltaa kertoa mielipiteensä. Asian sanominen ääneen saattaa joskus olla ainoa keino auttaa kyseenalaisesti toimivaa vanhempaa havahtumaan tilanteeseen. Kannattaakin ajatella, että vaikka asiasta mainitseminen voi tuntua vaikealta, se viime kädessä palvelee sellaisen vanhemman etua, joka ehkä huomaamattaan toimii tavoilla, jotka voivat olla haitallisia hänen lapselleen.
Toisen pahastumista ei tarvitse pelätä
Vanhempi saattaa aluksi pahastua tai jopa suuttua, jos hän kokee, että hänen vanhemmuustaitojaan arvostellaan. Mielensä pahoittaminen arvostelun kohteeksi joutuessa on ihmiselle luonnollista. Fiksun ihmisen merkki on kuitenkin se, että pystyy hyväksymään tilanteen ja ottamaan huomioon myös sen mahdollisuuden, että itse saattaa joskus olla väärässä. Jos itseään pitää erehtymättömänä, estää samalla itseään kehittymästä ja oppimasta uusia asioita.
Syynä aikuisten ei-toivottuun käytökseen saattaa toisinaan olla yksinkertaisesti ajattelemattomuus. Vanhempi ei välttämättä ole kiireen keskellä ehtinyt pysähtyä miettimään, kuinka hänen kasvatusmetodinsa todellisuudessa vaikuttavat hänen lapseensa ja miltä metodit näyttävät ulkopuolisista. Jos vanhemmalle mainitsee kohteliaasti asiasta, parhaimmassa tapauksessa hän asiaa rauhassa miettiessään ymmärtää, että kommentoija saattaa olla oikeassa.
Tietyllä tapaa voikin ajatella, että eräs viisauden mittari on kyky arvioida ulkopuolisen silmin omaa käyttäytymistään sekä kyky vastaanottaa kritiikkiä. Jos ihminen poikkeuksetta kritiikkiä kuullessaan suuttuu ja menee puolustuskannalle, tällöin hänellä ei ole mahdollisuutta kasvuun.
Virheetöntä vanhempaa ei ole olemassa
Jos kuvittelee, että oma näkemys on aina oikea, on väistämättä välillä väärässä. Pahimmassa tapauksessa vääränlaisista kasvatusmetodeista on lapselle paljon haittaa tulevaisuudessa. Kukaan vanhempi ei tällaista tietoisesti toivo lapselleen. Siksi kannattaakin rohkeasti huomauttaa asiasta, jos näkee toisen vanhemman käyttävän kyseenalaisia kasvatusmetodeita. Huomauttamisen jälkeen on toisen vanhemman omalla vastuulla, ottaako hän onkeensa neuvosta vaiko ei.
Oletko sinä joutunut tilanteeseen, jossa olet halunnut huomauttaa toiselle vanhemmalle hänen kasvatusmenetelmistään, mutta epäröinyt ottaa asiaa puheeksi?
Ei vielä kommentteja