Naisen keho kokee valtavia muutoksia raskauden ja synnytyksen aikana. Kehon palautuminen alkaa heti synnytyksen jälkeen. On tärkeää, että äiti toipuu mahdollisimman hyvin synnytyksestä, koska äidin hyvä olo edistää myös vauvan ja muun perheen hyvinvointia. Mitä kaikkea synnytyksestä toipumisessa tulee huomioida?
Ensimmäisten viikkojen aikana synnytyksestä perheen elämä on yhtä hulinaa ja äiti on kovin kiinni vauvassaan. Omaan vauvaan tutustuminen, hoitaminen ja imetys vievät äidin kaiken ajan ja huomion. Ensimmäisten päivien aikana synnytyksestä onkin hyvä levätä ja yrittää nukkua mahdollisimman paljon, vaikka se voi olla haastavaa vauvan hoidon lomassa. Mahdollisen kumppanin apu onkin suuressa roolissa, jotta äiti saisi levätä ja varata edes pienen ajan itselleen silloin tällöin.
Kevyt liikkuminen ja keskivartalolihasten vahvistaminen pienellä jumpalla kannattaa aloittaa heti, sillä se edistää toipumista. Liikkuminen ehkäisee muun muassa veritulppien muodostumista. Jälkitarkastuksen jälkeen äiti voi aloittaa reippaamman liikunnan.
Alatiesynnytyksestä toipuminen
Synnytyksestä toipuminen on hieman erilaista riippuen siitä, onko synnytystapa alatiesynnytys vai keisarinleikkaus. Kohtu ja munasarjat palautuvat normaaliin kokoon synnytystä seuraavien kuuden viikon aikana. Myös turvotus laskee ja vähenee. Yleensä niin sanottu ”ulos valahtamisen” tunne häviää sen jälkeen. Lantionpohjan sidekudosten kiristyminen jatkuu vielä useita kuukausia, jolloin vakauden tunne lantiossa lisääntyy entisestään.
Kohdun palautumisen voi tuntea jälkisupistuksina, jotka saattavat olla kivuliaita. Jälkisupistuksia esiintyy enemmän imetyksen aikana. Ne eivät kestä muutamaa vuorokautta pidempään. Uudelleensynnyttäjillä ne saattavat olla kuitenkin voimakkaampia ja kestää pidempään kuin ensisynnyttäjillä.
Jälkisupistusten aiheuttamaa kipua voi lievittää erilaisilla lämpöpusseilla tai hieromalla kohtua. Jos näistä keinoista ei ole apua, voi kipuun käyttää särkylääkkettä. Tarkista lääkkeiden sopivuus imetyksen aikana.
Jälkivuoto tarkoittaa synnytyksen jälkeistä vuotoa. Vuoto johtuu istukan jättämästä haavapinnasta. Se jatkuu yleensä noin kuukauden ajan synnytyksestä. Ensimmäisinä päivinä se on veristä ja yleensä runsaampaa kuin kuukautisvuoto. Sen jälkeen vuodon määrä selkeästi vähenee ja sen väri muuttuu rusehtavaksi.
Mikäli äiti liikkuu enemmän, voi jälkivuoto hetkeksi lisääntyä. Se ei ole kuitenkaan vaarallista, jos vuoto ei ole runsasta ja se vähenee selkeästi pari tuntia liikunnan lopettamisesta. Sen sijaan runsas verinen vuoto voi olla merkki istukan palan jäämisestä kohtuun. Mikäli näin käy, on hyvä ottaa yhteyttä synnytyssairaalan päivystykseen.
Jälkivuoto voi altistaa helposti kohtutulehdukselle, jonka vuoksi hygieniasta on huolehdittava tavallista tarkemmin; side pitää vaihtaa useasti, eikä tamponia suositella käytettäväksi. Kohtutulehduksen oireita ovat jälkivuodon hajun muuttuminen epämiellyttäväksi, alavatsan kipu sekä kuume. Oireiden ilmaantuessa, ota yhteyttä terveydenhuoltoon.
Synnytyksen jälkeen vatsan normaali toiminta voi hidastua ja vatsan toimimiseen saattaa kulua useampi päivä. Avuksi voi kokeilla runsasta veden juomista sekä kuitua sisältäviä ruokia ja kevyttä liikuntaa. Jos ne eivät auta, ota ulostuslääkettä. Myös peräpukamat on yleisiä synnytyksen jälkeen. Ne tarkoittavat peräaukon suulla olevia pullistuneita laskimoita, jotka voivat olla kivuliaita. Kipua voi lievittää peräpukamavoiteilla tai supoilla.
Myös virtsarakko voi olla synnytyksen jälkeen hieman turta ja sitä voi olla hankala saada tyhjenemään kunnolla. Sen takia pissalla kannattaa käydä vain, kun on kunnolla pissahätä ja yrittää palata ennen raskautta olleeseen virtsaamisrytmiin. Pissaamisessa voi auttaa se, että istut wc:ssä hieman pidempään ja nojaat eteenpäin, jotta kaikki virtsa pääsee tulemaan ulos.
Virtsankarkailu on yleinen ongelma huolimatta siitä, onko synnyttänyt sektiolla vai alateitse. Se johtuu raskausajasta jolloin sekä hormonit, että vauvan aiheuttama paine ovat vaikuttaneet lantionpohjaan. Virtsankarkailuun auttaa lantionpohjan lihasharjoittelu. Lisäksi keskivartalon eli vatsan ja selän alueen lihasten vahvistaminen on tärkeää.
Synnytyksessä emättimeen tai välilihaan voi tulla repeämä, joka voidaan joutua ompelemaan sulavilla ompeleilla. Alueella on kuitenkin hyvä verenkierto, joten repeämät paranevat usein hyvin. Mahdolliseen kipuun voi käyttää imetyksen aikana sallittuja tulehduskipulääkkeitä. Repeämiä kannattaa suihkutella lämpimällä vedellä etenkin jokaisen wc-käynnin yhteydessä. Älä istu repeämän päällä pitkiä aikoja ja käytä tarvittaessa istuinrengasta. Sulavat ompeleet repeämän alueella häviävät parin viikon kuluessa. Sen jälkeen kannattaa aloittaa öljyämään aluetta päivittäin apteekista saatavalla hajusteettomalla öljyllä.
Lapsivuodeaikana ulkosynnyttimet ja limakalvot saattavat olla kuivat ja arat erityisesti, jos kuukautiskierto ei ole käynnistynyt ja äiti imettää lastaan. Se johtuu estrogeenin puutteesta. Limakalvoille voi käyttää apteekista saatavaa estrogeenivoidetta.
Keisarinleikkauksesta toipuminen
Äiti toipuu sektiosta yleensä nopeasti, mutta kohtu palautuu hitaammin kuin alatiesynnytyksen jälkeen ja sen supistelu voi olla laiskempaa. Kipulääkettä kannattaa käyttää ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen säännöllisesti. Näin liikkuminen helpottuu ja toipuminen pääsee hyvin käyntiin. Sängystä kannattaa kuitenkin nousta varovasti, kääntyen ensin kyljelleen ja siitä käsillä tukien ylös.
Leikkaushaavaa hoidetaan siten, että se pidetään kuivana ja peitettynä ensimmäisen vuorokauden ajan. Tämän jälkeen haavaa saa ja kannattaa suihkutella päivittäin. Hakasten ympärillä oleva punoitus on yleensä normaalia. Ensimmäisten päivien aikana haavan voi halutessaan peittää puhtailla taitoksilla.
Haavan pintaompeleet tai hakaset poistetaan noin viikon kuluttua leikkauksesta. Sen tekee terveydenhoitaja. Joskus haava on kuitenkin suljettu ihonsisäisillä ompeleilla, joita ei tarvitse erikseen poistaa, vaan ne sulavat itsestään.
Tiesitkö tämän kaiken synnytyksestä toipumiseen liittyen? Millaista toipumisesi on ollut synnytyksen jälkeen?
Lähteet: Libero, Mehiläinen, Oma perhe, Terveyskylä
Teksti: Anne-Mari Valta