Usein kuulee sanottavan, että vanhemmuus on etuoikeus. Tämä pitää monessa mielessä paikkansa. Vanhempi saa lastensa kautta kokemuksia, joita lapseton ei välttämättä koskaan voi saada. Monet näistä kokemuksista saattavat vaikuttaa ulkoisesti pieniltä, mutta ovat kuitenkin äärimmäisen arvokkaita muistoja, joita vanhempi ei koskaan unohda. Mitä sellaisia asioita vanhemmuus tuo elämään, joita lapseton ei koskaan voi kokea?
Oman lapsen ensimmäiset hampaattomat hymyt hänen katsellessaan tarkkaavaisena vanhempaansa silmiin, ovat jääneet monen vanhemman mieleen eräänä rakkaimmista muistoista. Ylipäätään erilaiset ensimmäiset kokemukset monista asioista lapsen kanssa ovat usein arvokkaimpien muistojen joukossa. Tällaisia ovat esimerkiksi ensimmäiset sanat, ensimmäinen kokonainen lause, ensimmäinen askel ja lukuisat muut merkkitapahtumat pienen lapsen elämässä.
Lapseton ihminen voi toki myös kokea monia ihania hetkiä ja oivalluksia viettäessään aikaa läheisten lasten kanssa. Tämä on kuitenkin erilaista kuin ne kokemukset, joita saa asuessaan ympärivuorokautisesti samassa taloudessa omien lasten kanssa. Tällöin arkielämään kuuluu laidasta laitaan hyviä ja huonoja hetkiä, toisin kuin vaikkapa silloin, kun lapset viettävät vain pienen osan ajasta sukulaisten tai läheisten kanssa.
Lapsia säännöllisesti hoitamassa käyvä sukulainen saattaa kohdata lapsen aina positiivisella tuulella, koska sukulaisen vierailu on miellyttävä asia. Vanhemmat sen sijaan näkevät lapsen kaikki puolet ja kohtaavat hänet myös suuttuneena ja turhautuneena. Tämä mahdollistaa vanhemmalle monia sellaisia kokemuksia ja oivalluksia, joita lapseton ei välttämättä koskaan voi henkilökohtaisesti kokea.
Lapsi voi olla samaan aikaan hyvin ärsyttävä ja äärimmäisen rakas
Toisinaan lapsi saattaa varsinkin murrosiän pyörteissä käyttäytyä ja puhua tavoilla, jotka saavat vanhemman kiehumaan raivosta. Samaan aikaan kuitenkin vanhempi myös rakastaa lastaan enemmän kuin mitään muuta. Ennen kuin on kokenut tällaisia hetkiä oman lapsensa kanssa, on kenties vaikea ymmärtää, että todella on mahdollista kokea tällaisia tunteiden ääripäitä samaa ihmistä kohtaan. Tasaista elämää viettävä lapseton ihminen ei välttämättä koskaan altistu tällaisille tunteiden vuoristoradoille.
Toki esimerkiksi parisuhteessa eteen tulee usein ihania hetkiä ja vaikeita hetkiä, ja toisinaan kumppani saattaa turhauttaa suunnattomasti. Tällöin lapsetonkin saattaa päästä lähelle sitä tunnelmaa, että toista ihmistä voi rakastaa intohimoisesti ja samalla kokea äärimmäistä turhautumista häntä kohtaan. Tässä tilanteessa ja tunteessa on kuitenkin vähintäänkin hienoinen sävyero silloin, kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä verrattuna tilanteeseen, jolloin kyseessä on oma lapsi.
Mitä sellaisia asioita sinun mieleesi tulee, joita lapseton ei välttämättä koskaan pääse kokemaan, mutta jotka vanhemmalle ovat arkipäivää?
Teksti: Sonja