Lehdistä saa toisinaan lukea hirvittävistä rikoksista tuomittujen ihmisten oikeudenkäynneistä. Artikkelin yhteydessä mainitaan usein koko ihmisen nimi ja ikä siinä vaiheessa, kun tuomio on tullut. Usein mielessä käy, kuinka suuri suru on vanhemmalla, joka joutuu lukemaan lapsensa nimen lehdestä tällaisen asian yhteydessä. On tärkeää muistaa, että lapsen valinnat eivät ole vanhemman syy.
Jokin aika sitten lehdessä kerrottiin nuoresta miehestä, joka oli tuomittu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen. Artikkelissa mainittiin nuoren tekijän koko nimi. Ensimmäisen etunimen lisäksi miehellä oli kaksi muuta nimeä. Vanhemmat ovat luultavasti aikoinaan huolella ja rakkaudella miettineet nimiä lapselleen ja päätyneet juuri näihin tärkeisiin nimiin. Tämäkin mies on kerran ollut pieni lapsi, vanhempiensa rakastama, tulevaisuus edessä. Miltä vanhemmista tuntuu nyt lukea lehdestä lapsensa nimi näin hirveässä asiayhteydessä?
Vanhemman suru on valtava, jos lapsi tuomitaan vakavasta rikoksesta
Jokainen vanhempi toivoo lapselleen hyvää ja onnellista elämää. Vaikkei lapsi pääsisi unelma-ammattiinsa tai voisi toteuttaa kaikkia haaveitaan, voi elämä silti olla hyvää. Onnellisuus ei ole kiinni statuksesta tai suurista rikkauksista. Vanhempi usein tietää tämän omasta kokemuksestaan. Vaikka kaikki lapsuudessa tehdyt suunnitelmat eivät välttämättä toteudukaan, tilalle tulee uusia merkityksellisiä asioita, jotka tekevät elämästä onnellista.
Sen sijaan tilanne, jossa lapsi syyllistyy rikoksiin, aiheuttaa lähes poikkeuksetta vanhemmassa syvää surua. Rikoksien tekeminen on jo itsessään traagista ja suuren ahdistuksen aihe monelle vanhemmalle. Varsinkin, jos rikokset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne kohdistuvat puolustuskyvyttömiin ihmisiin tai eläimiin, voi vanhempi kokea voimakasta henkistä ristiriitaa. Toisaalta kyseessä on oma rakas lapsi, mutta toisaalta sama lapsi on tehnyt asioita, joita vanhempi ei mitenkään voi hyväksyä.
Suhteen katkaiseminen omaan lapseen on äärimmäinen toimenpide, johon vanhempi on valmis usein vain silloin, jos kyseessä on todella hirvittävä rikos. Usein tällöinkin vanhempi saattaa olla ainoa henkilö, joka yhä käy tapaamassa lastaan vankilassa. Vanhemman rakkaus on niin valtava voima, että se usein ylittää myös inhon ja vihan, jonka hirvittävä rikos aiheuttaa.
Jos lapsi esitellään julkisesti medioissa koko nimellään rikoksentekijänä, tämä voi tuntua vanhemmasta kuin veitsen kääntämiseltä haavassa. Mielessä voi risteillä monia ahdistavia tunteita liittyen häpeään ja epäonnistumiseen vanhempana.
On tärkeää pitää tällaisiana hetkinä mielessä, että lapsi on tehnyt omat valintansa, joihin vanhempi ei ole voinut vaikuttaa. Lapsen huonot valinnat eivät kuvaa vanhemman arvoa tai taitoa kasvattajana. Niin sanotun “hyvänkin perheen” lapsista voi kasvaa rikoksia tekeviä aikuisia. Vanhemman ei pidä syyllistää itseään jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa, vaan itselleen tulee olla armollinen. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan. Kun vanhempi tietää tehneensä parhaansa, se riittää.
