ADHD:sta puhutaan nykyään niin paljon, että moni vanhempi saattaa miettiä, johtuuko oman lapsen vilkkaus mahdollisesti tarkkaavaisuushäiriöstä. Joskus vanhempi saattaa ajatella näkevänsä lapsessaan ADHD-oireita luettuaan oireista netistä. Vetävätkö jotkut vanhemmat nykyään liian nopeasti johtopäätöksen, että oma lapsi kärsii tarkkaavaisuushäiriöstä?
ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut viime aikoina tietyillä alueilla Suomessa.
THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä on Lääkärilehdessä sitä mieltä, että on aiheellista pysähtyä katsomaan diagnostiikkakäytäntöjä. ADHD:n erotusdiagnostiikka on vaativaa ja diagnoosi saatetaan antaa liiankin helposti. Aalto-Setälän mukaan lasten kohdalla pitäisi jäädä seuraamaan tilannetta eikä kiirehtiä diagnoosiin, jos on epävarmuutta asiasta.
Myös nuorisolääkäri, dosentti Silja Kosola toteaa Ilta-Sanomissa, että on uskallettava puhua ylidiagnostiikasta. Hän toteaa, että kaikki ei ole ADHD:ta, joka siltä näyttää. Myös lääkityksen määrä on diagnoosien lisäksi lisääntynyt lapsilla ja nuorilla. Pahimmassa tapauksessa lapselle määrätään lääkitys tarkkaavaisuushäiriöön, vaikka hän ei todellisuudessa tästä kärsi.
Vanhemmilla ei ole usein muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa ammattilaisen arvioon lapsen terveydentilasta. Jos vanhemmalla itsellään ei ole lääketieteellistä koulutusta, hänen ei kannata yrittää itse muodostaa diagnoosia esimerkiksi Googlen avulla. Jos lääkäri on diagnosoinut lapsella ADHD:n vaikka tämä ei todellisuudessa kärsi tarkkaavaisuushäiriöstä, vanhemman on haastavaa itse huomata virhettä. Tällöin vanhempi voi pahimmillaan vuosikausia virheellisesti olettaa, että hänen lapsellaan on ADHD.
Vanhempi voi olla vakuuttunut jo ennen lääkäriin menoa, että kyseessä on nimenomaan tarkkaavaisuushäiriö
Jos vanhempi itse on lääkäriin mennessä jo hyvin vahvasti sitä mieltä, että omalla lapsella on nimenomaan ADHD, hän saattaa lapsen käytöstä kuvaillessaan huomaamattaan korostaa asioita, jotka hänen netistä lukemansa perusteella puhuvat tarkkaavaisuushäiriön puolesta. Koska lääkärillä ei ole mahdollisuutta seurata pitkäaikaisesti lapsen elämää kotioloissa, vanhemman kertomuksilla on merkitystä diagnoosia tehdessä. Toki lääkäri seuraa itsekin lapsen käytöstä, mutta mikäli lääkäri ei ole erikoistunut erityisesti tarkkaavaisuushäiriöiden hoitoon, voi diagnoosin tekeminen olla haasteellisempaa kuin erikoislääkärin kohdalla.
Jos vanhempi on väsynyt ruuhkavuosien kiireen takia, pinna saattaa palaa matalammalla kynnyksellä kuin normaalisti. Tällöin lapsen käytös ei välttämättä tosiasiassa ole aivan niin poikkeavaa, kuin miltä vanhemmasta voi väsyneenä tuntua. Lääkärissä vanhemman omat tunteet voivat olla pinnassa, mikä voi myös vaikuttaa tapaan, jolla hän kuvailee lapsen käytöstä lääkärille. Siksi voi olla hyvä pohtia rauhassa jo ennen lääkärikäyntiä, minkälaisista asioista haluaa vastaanotolla puhua. Näin ei myöskään jälkeenpäin jää harmittamaan, jos unohti mainita jostakin sellaisesta asiasta, josta olisi halunnut saada lääkärin mielipiteen.
Vanhemmat voivat esimerkiksi ennen lääkärikäyntiä istua rauhassa alas ja miettiä yhdessä, mitkä ovat suurimmat ongelmakohdat perheen arjessa ja mitkä ovat lapsen käytöksessä ne piirteet, joista vanhemmat kantavat eniten huolta. Nämä asiat voi kirjoittaa ylös lääkärikäyntiä varten. Jos tunteet nousevat pintaan lääkärin vastaanotolla, voi tukeutua muistiinpanoihin, jotka on kirjoitettu rauhallisessa neutraalissa mielentilassa.
ADHD:sta ja sen oireista voi lukea lisää Terveyskirjaston sivuilta.
Lähde: Lääkärilehti ja Iltasanomat
Ei vielä kommentteja