Alatiesynnytyksiin liittyy erilaisia riskejä ja komplikaation mahdollisuuksia. Synnytyksessä tarkkaillaankin sekä äidin että syntyvän vauvan vointia, ja yksi menetelmistä on sykeseuranta. Äidin sykeseurannalla voi olla iso merkitys syntyvän vauvan terveyden kannalta.
Ulkoinen sykeseuranta voi jättää piiloon sikiön hapenpuutteen merkit, jos äidin sykettä ei seurata samanaikaisesti, kertoo Helsingin yliopisto uuden tutkimuksen havainnoista. Tämän myötä vaarana on, että sikiön syke sekoittuu seurannassa äidin sykkeeseen ja sikiön ahdinkotila voi jäädä havaitsematta. Ulkoinen, äidin vatsanpeitteiden päältä tapahtuva sykeseuranta (kardiotokografia, KTG) on maailmalla yleisimmin käytetty sikiön valvontamenetelmä synnytyksissä.
”Erityisesti synnytyksen ponnistusvaiheessa äidin syketaajuus tyypillisesti nousee, kun taas sikiön syketaajuudessa esiintyy jaksoittaista hidastumista. Tällöin sikiön syke voi herkästi sekoittua äidin sykkeeseen, jolloin happivajeesta kertova sikiön poikkeava sykekäyrä saattaa jäädä ammattilaisilta huomaamatta”, tutkija Mikko Tarvonen kuvailee ulkoisen KTG-rekisteröinnin haasteita.
Helsingin yliopiston ja HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa ilmeni, että jos sykettä oli valvottu vain ulkoisen sykeseurannan avulla, oli vastasyntyneellä 1,6-kertainen riski aivovaurioon verrattuna vastasyntyneisiin, joita valvottiin sikiön pään ihoon kiinnitettävällä anturilla (sisäinen sykeseuranta) tai yhdistämällä ulkoinen sykeseuranta samanaikaiseen äidin sykeseurantaan. Lisäksi vain ulkoisessa sykeseurannassa olleilla oli 2,3-kertainen riski sikiön napavaltimoveren vaikea-asteiseen happamuustilaan, asidemiaan, joka lisää vastasyntyneen elvytyksen tarvetta ja tehohoitovuorokausien määrää.
18 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa oli mukana yhteensä yli 213 000 alatiesynnytystä. Suurimmassa osassa tutkimuksen synnytyksiä (38 prosenttia) käytettiin pelkästään ulkoista sikiön sykeseurantaa. Sisäistä sikiön sykeseurantaa käytettiin toiseksi eniten (33 prosenttia), ja ulkoista sikiön sykeseurantaa yhdessä äidin sykeseurannan kanssa hieman vähemmän (29 prosenttia).
Yhtäaikainen sykeseurantaa auttaa ehkäisemään tragedioita
Tutkimuksen mukaan sekä ulkoinen sikiön sykeseuranta yhdistettynä äidin sykeseurantaan että sisäinen sikiön sykeseuranta olivat kummatkin yhtä turvallisia, kun mittarina oli aivovaurioiden esiintyvyys. Sisäinen sykeseuranta oli sikiön valvontamenetelmistä kuitenkin turvallisin. Sitä käytettäessä vastasyntyneen happivajeperäisten komplikaatioiden esiintyvyys oli kaikkein pienin.
Maailman suurimmat synnytyslääkäri- ja kätilöjärjestöt suosittelevat ohjeistuksissaan ensisijaiseksi KTG-rekisteröintimenetelmäksi ulkoista sikiön sykeseurantaa. Eli juuri sitä seurantamuotoa, joka nyt tutkimuksen perusteella vaikuttaa olevan sikiölle merkittävä riskitekijä, joka altistaa happivajeelle ja sen pitkäaikaisvaikutuksille altistava, jos samanaikaisesti ei tehdä äidin pulssirekisteröintiä.
”Tätä tragediaa voidaan tulostemme perusteella tehokkaasti ehkäistä yhdistämällä äidin yhtäaikainen sykeseuranta sikiön sykeseurantaan, jolloin ammattilainen voi varmistua siitä, kenen sykettä hän kulloinkin seuraa”, Tarvonen sanoo.
HUSissa on ollut vuodesta 2019 lähtien käytäntönä, että äidin sykeseurantaa on käytettävä samanaikaisesti sikiön sykeseurannan kanssa synnytyksen aikana.
”Suomen synnytyssairaaloissa käytännöt ovat pitkään olleet kirjavia, mutta koulutusten ja näyttöön perustuvan tiedon myötä asenteet ovat viime aikoina muuttuneet äidin sykeseurantaa suosiviksi”, Tarvonen kertoo.
Voit tutustua tutkimukseen tarkemmin englanniksi täällä.
Teksti: Miia
