Lapsettomat saattavat joskus ajatella vanhemmuuden olevan pelkkää ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa. Vanhempainvapaalla olevaa kollegaa tai tuttavaa saatetaan jopa kadehtia salaa ajatellen, että hän saa “lomailla” kotona vauvan kanssa. Jokainen vanhempi tietää, kuinka kaukana totuudesta tällainen mielikuva usein on. Vanhemmuus on toki ihanaa, mutta samalla myös eräs elämän vaativimmista ja haastavimmista tehtävistä.
Ennen lasten syntymää ihmisellä on saattanut olla tietynlaisia ennakkoajatuksia siitä, minkälaista vanhemmuus tulee olemaan. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi se, minkälaiselta tuttavaperheiden elämä näyttää ulospäin ja minkälaista julkisuudessa perhettään esittelevien ihmisten elämä vaikuttaa päällisin puolin olevan. On kuitenkin mahdotonta tietää täysin tarkasti, minkälaista vanhemmuus todellisuudessa on, ellei sitä ole itse kokenut.
Lapsen kasvatus voi välillä olla hyvin haasteellista
Vanhempi joutuu välillä kohtaamaan tilanteita, joissa hänen on mietittävä, kuinka lapselle voi selittää ymmärrettävästi, miksi tämän tulee toimia tietyllä tavalla. Joskus vanhemman kärsivällisyys loppuu, eikä hän jaksa selittää asioita lapselle ja saada lasta siten toimimaan haluamallaan tavalla. Sen sijaan hän saattaa kokea, että esimerkiksi fyysinen rangaistus voi nopeimmin saada aikaan halutun lopputuloksen. Tällöin on kuitenkin kyse pelolla hallitsemisesta, jolloin lapsi rangaistuksen pelossa tekee vanhemman toivomalla tavalla.
Vanhemman näkemysten kyseenalaistaminen kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen
Kyseenalaistamisen avulla lapsi opettelee hahmottamaan ympäröivän maailman lainalaisuuksia. Jos vanhempi keskustelun sijasta aina vain rankaisee, ellei lapsi heti toimi hänen haluamallaan tavalla, lapsi ei välttämättä opi itsekään suhtautumaan ongelmatilanteisiin siten, että pyrkisi etsimään yhteisiä ratkaisuja. Sen sijaan hän saattaa yrittää käyttää samankaltaista rankaisuun perustuvaa voimataktiikkaa myöhemmin omissa ihmissuhteissaan ja omien lastensa kohdalla.
Moni vanhempi, joka on hyvin tiukka lastaan kohtaan tai jopa kurittaa lastaan fyysisesti, selittää toimintaansa sillä, että hänen omat vanhempansa ovat kohdelleet häntä samoin. Vanhempi luo kasvatusmenetelmillään usein perustan sille, millaisilla tavoilla lapsi tulee itse aikuisena toimimaan. Toisaalta jos vanhempi on opettanut lapsensa siihen, että ongelman osuessa kohdalle erimielisyyksistä voidaan keskustella rakentavasti, toisten mielipiteitä kunnioittaen ja yhteisiä ratkaisuja etsien, lapsi osaa itsekin käyttää näitä työkaluja myös aikuisuudessa.
Tämä ei toki tarkoita, että vanhemman tulisi neuvotella jokaisesta asiasta lapsen kanssa. On tilanteita, joissa vanhemman on pystyttävä käyttämään auktoriteettiaan ja sanomaan viimeinen sana. Jos kuitenkin osana lapsen kasvatusta on myös rakentavaa keskustelua siitä, minkä takia tietyllä tavoilla toimitaan ja miksi vanhempi vaatii tiettyjä asioita, tämä on lapsen tulevaisuuden kannalta hyvin hyödyllistä. Vanhemmuus on ihanaa ja antoisaa, mutta myös hyvin vastuullinen tehtävä, jossa vanhempi kasvatustyylillään konkreettisesti vaikuttaa siihen, minkälainen uusi ihminen yhteiskunnan jäseneksi kasvaa.
Teksti: Sonja
